Mitäpä sitä kiertelemään – 2016 oli paskin vuoteni koskaan.

Moni bloggaaja on listannut viime vuoden parhaita reissujaan ja muita huippukokemuksiaan ja muistellut blogissaan, kuinka upeaa elämä onkaan taas ollut. Tämä kirjoitus on omistettu kaikille teille, joilla ei mennyt viime vuonna ihan putkeen. Ei mennyt mullakaan.

Onhan se selvä, etteivät kaikki vuodet voi olla parhaita. Väliin osuu väistämättä jossakin vaiheessa vuosi, joka horjuttaa uskoa koko elämään. Vie rahat ja terveyden ja viime töikseen rikkoo vielä uunin. 2016 oli sellainen.

Koko vuosi oli alusta saakka täynnä hirveitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä lähes kaikilla elämän alueilla. Siihen sisältyi lukuisia haaveiden romuttumisia ja reality checkejä, jotka lannistivat mielialaa – sekä järjettömän pitkä lista kaikenlaisia terveysongelmia. Niistä selvittiin sentään hengissä, mutta kuin loppuhuipennuksena vuosi päättyi saatanalliseen flunssaan.

Myös tavaroita hajosi vuoden 2016 aikana aivan solkenaan. Eniten kaipaan kai Canonin järjestelmäkameraa, pitkään palvellutta uskollista kumppania, joka tuli tiensä päähän ja jonka hautasin kaappiin. Uuni ehti vielä nippa nappa mukaan vuonna 2016 hajonneiden listaan menemällä rikki uudenvuoden aattona, kun lykkäsin sinne Dr. Oetkerin pizzan. Ehkä raja kulki juuri siinä pizzassa – enempää ei uunikaan kestänyt.

Hyvä puoli painajaismaisessa vuodessa on tietenkin se, ettei suunta voi olla kuin ylöspäin (tai niin ainakin luulisi). Olen siis siirtynyt vuoteen 2017 suurin odotuksin.

Viimeisen vuoden aikana sisäistin lopullisesti yhden tärkeän asian: jos elämässä jotakin haluaa tehdä, se on tehtävä NYT. Mitään parempaa aikaa ei ole eikä koskaan tule. Jo kuukauden päästä kaikki voi olla mahdotonta.

Viime vuonna emme päässeet Tallinnaa pidemmälle, joten kyseessä oli kaiken muun lisäksi myös surkein matkailuvuoteni koskaan. Ei sillä, että Tallinnassa mitään vikaa olisi – sehän on hieno kaupunki. Kaukomatkoista haaveileva ihminen on kuitenkin pilvilinnoja rakennellessaan aika toivoton tapaus.

Nyt teinkin uuden vuoden lupauksen, vaikken normaalisti niitä tee. Tänä vuonna matkustan enemmän. Matkustan koko perheen kanssa, mutta lisäksi haluan viedä molemmat lapseni erikseen pienelle kahdenkeskiselle matkalle. Matkustaminen on aina tuonut valtavasti sisältöä elämäämme – silloinkin, kun kaikki muu on tuntunut valuvan käsistä.

Jos nyt jotakin hyvää pitää vuodesta 2016 sanoa, niin oli hienoa vaeltaa loppukesästä Lapissa. Lisäksi vuoteen kuului pari huippumukavaa lehdistöreissua. Sain kutsuja niin moniin juhliin ja tapahtumiin, etten ehtinyt kaikkiin – ja tapasin ihania ihmisiä työssä ja vapaa-ajalla. Sain myös vuoden aikana useita uusia asiakkaita, joille tein kirjoitus- ja tekstinmuokkaustöitä. Nämä asiat saivat ainakin hetkeksi hyvälle mielelle. Kiitos asianosaisille.

Ehkei vuosi siis ollutkaan aivan umpisurkea – mutta ikävä sitä ei silti tule. “Monilla on asiat vielä huonommin” -mantraa jauhamalla asiat tuntuvat kyllä aavistuksen kevyemmiltä.

Olen viime aikoina aavistellut, ettei 2016 ole ollut kovin hyvä vuosi kaikille muillekaan. En nyt tarkoita niitä järkyttäviä, surullisia tai typeriä maailman tapahtumia, joita tulee joka tuutista ja joihin alkaa jo turtua – tarkoitan henkilökohtaisella tasolla. Lämpimiä ajatuksia kaikille, joita tämä koskee.

On tapana toivottaa hyvää uutta vuotta, mutta se kuulostaa niin neutraalilta. Haluaisin mieluummin toivottaa parempaa vuotta kaikille – myös itselleni. Toivotukseen sisältyy lohdullinen ajatus, että elämä voi vielä kääntyä ihan hyväksi. Tehdään vuodesta 2017 jotakin muuta kuin vuosi, joka lopuksi rikkoo uunin.

PS. Kun kaikkien koettelemusten jälkeen uskaltaudun taas suunnittelemaan tulevaisuutta ja varaamaan matkoja, kuulet niistä taatusti – tätä blogia seuraamalla!  Pysythän mukana 🙂