Joissakin paikoissa ei tule käytyä, koska ne ovat liian lähellä. Minulle sellainen oli Helsingin Haagassa sijaitseva Alppiruusupuisto. Jatkossa käyn siellä joka ikinen vuosi.

Niin hassua. Syntymävuonnani 1975 Haagaan istutettiin kolmetuhatta alppiruusua. Koko ikäni olen asunut pääkaupunkiseudulla, viimeiset 21 vuotta lähes kävelyetäisyydellä tuosta paikasta. Vasta juhannusviikolla 2015 kävin siellä ensimmäistä kertaa – ja silloin peräti kahdesti!

Sähkölinja jakaa Etelä-Haagassa Laajasuontien loppupäässä sijaitsevan puiston kahteen osaan. Toisella puolella on nimensä mukaisesti alppiruusuja, toisella samaan kasvisukuun kuuluvia atsaleoja. Alue on soista maata, jossa kasvaa luonnonvaraisena mustikkaa, suopursua ja lakkaa mänty- ja koivumetsän siimeksessä. Alppiruusut ja atsaleat on istutettu parin metrin rahkaturvekerrokseen, jossa ne kukoistavat rehevinä.

Haagan Alppiruusupuisto (tai Rodopuisto/Rhodopuisto) on jännittävä yhdistelmä luonnonmukaista metsää ja villiintyneitä kukkivia pensaita, joista monet kasvavat mahtavina kuin käkkyräiset puut. Niiden väleissä on pitkospuista tehtyjä polkuja ja katselutasanteita. Alppiruusupuolella metsä muistuttaa eksoottista, läpitunkematonta viidakkoa, josta törröttää männynrunkoja. Atsaleapuolella tuoksuu huumaavasti. Musiikista huolehtivat lukemattomat linnut.

“kylläpä on kaunista!”  huudahtaa iäkäs rouva, jota nuori nainen työntää pyörätuolissa alppiruusualuetta halkovalla hiekkakäytävällä. Nainen lukee rouvalle opastaulua ääneen ja toteaa lopuksi: “Tämä on tällainen ihan oikea satumetsä”. Muitakin vanhuksia on liikkeellä, kuka mitenkin pääsee. Heidän kasvoillaan näkyvä ilo saa hyvälle mielelle. Pitkospuilla juoksee lapsiperheitä, ja paljon väkeä on tullut kamera kaulassa. Miten hienoa, että niin monella on mahdollisuus kokea satumetsä juuri tänä kauniina, aurinkoisena kesäiltana. Minullakin.

Alppiruusupuisto on samanaikaisesti yleisölle avoin puisto ja yliopiston koealue. Vanhimmat alppiruusut, ne syntymävuonnani istutetut, ovat peruja Helsingin yliopiston alppiruusujen jalostusohjelmasta. Niiden tutkiminen on päättynyt, ja nyt havaintoja tehdään atsalea-alueella. Kukinta tapahtuu kesäkuun alkupuoliskolla ja jatkuu säästä riippuen juhannukseen asti. Painan sen nyt jo mieleeni ensi vuotta varten.

Uskon kuitenkin, että puistossa on mukava kävellä muinakin vuodenaikoina – ilman kukkia. Miltähän satumetsässä näyttää talvella, kun lumi sataa käkkyräisten pensaiden ylle? Se on suorastaan pakko käydä itse toteamassa.


Kirjoittaessani tätä juttua koin yllätyksen. Arvaatko, mikä on viimeisessä kuvassa näkyvän suopursun latinankielinen nimi? Se on Rhododendron tomentosum. Nykytiedon mukaan suopursu, joka on aiemmin tunnettu myös latinankielisellä nimellä Ledum palustre, kuuluu alppiruusujen eli rhododendronien sukuun – aivan kuin atsaleakin. Rhododendron tulee kreikankielisistä sanoista rhodos=ruusu, dendron=puu, mutta ruusujen kanssa näillä kukilla ei ole mitään tekemistä.

Haagan Rodopuistoa katsoessa palaset loksahtavat kohdalleen: ei ihme, että alppiruusut ja atsaleat suorastaan riehaantuvat kasvamaan suopursujen mailla!

 

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto

Haagan Alppiruusupuisto. Suopursu. Rhododendron tomentosum.

Suopursu. Rhododendron tomentosum.