Hotelli Roomasta? Älä unohda kattoterassia!

Kattojen korkeudella aukeaa toinen Rooma. Sitä pitää kiivetä katsomaan aamuauringossa ja hämärän hiipiessä – ja viipyä kauan, koska elämä on niin ihanaa.

Roomasta hotellia varatessa ensimmäinen ja tärkein asia on tietysti sijainti. Heti hyvänä kakkosena tulee kattoterassi, jota ilman et koskaan saa tietää, miltä kaupunki näyttää lintujen silmin. Rooman kadut ja kapeat kujat ovat kauniita kulkea, mutta kattojen tasolla aukeaa kokonaan toisenlainen maailma.

Rooman historiallisessa keskustassa majoittuminen on sanalla sanoen kallista, eikä kattoterassi ainakaan laske hintaa. Me onnistuimme kuitenkin pienillä myönnytyksillä löytämään kaksi hotellia (tarjoushinta noin 100€/yö), joissa molemmissa pääsi – tavalla tai toisella – kattoterassille. Terassit antoivat Rooma-kokemukseemme niin suuren lisän, että suosittelen ehdottomasti valitsemaan hotellin, jossa pääsee kipuamaan katolle.

Ensimmäiset neljä yötä majoituimme ihanan Via del Governo Vecchio -kadun varrella sijaitsevassa pienessä, historiallisessa hotellissa, Antica Dimora Donna Isabellassa. Hotellin sijainti oli täysi kymppi, mutta siitä puuttui terassi. Hotellin päärakennus Antica Dimora delle Cinque Lune sijaitsi kuitenkin parinsadan metrin päässä, lähes Piazza Navonan kulmalla, ja pääsimme aamuisin sen katolle syömään aamiaista.

Hyvä luoja, miten ihanaa se oli! Siinä avautui ympärillämme koko Ikuinen kaupunki kupoleineen, Piazza Navonan laidalla sijaitseva Sant’Agnese in Agone lähimpänä. Aamiaisemme venyivät todella pitkiksi.

Toinen hotellimme, Relais Arco della Pace, sijaitsi pikkuisella Arco della Pace -kadulla aivan ensimmäisen aamiaisterassimme lähellä. Tässä paikassa aamiainen ei kuulunut hintaan, mutta rakennuksen vetonaula oli tienoon korkein kattoterassi. Kyllä! Sinne kiivettiin kapeita, hieman huojuvia kierreportaita pitkin.

Pikkuisia terasseja oli oikeastaan kaksi: ensimmäiseltä tasolta saattoi kiivetä vielä yhdet metalliset kierreportaat ylempään kerrokseen, jossa alkoi jo vähän ottaa vatsanpohjasta. Mutta se maisema! Tajuatteko, siinä me katselimme Pietarinkirkkoa aamu- ja iltavalaistuksessa. 360 asteen panoraamanäkymään sisältyi suuri joukko muitakin kuuluisia rakennuksia, esimerkiksi Pantheon. Mikä parasta, saimme käyttää terasseja aivan yksinämme. Hotellissa oli kyllä muutamia muitakin vieraita, mutta he eivät koskaan sattuneet ihailemaan näköaloja samaan aikaan kanssamme.

Kattoterasseilta puuttuu kokonaan kaikenlainen katutason hälinä ja vilinä. Yläilmoissa on yllättävän hiljaista ja pysähtynyttä, kuin kelluisi jossain toisessa ajassa ja ulottuvuudessa. Tunnelman rikkovat vain iloisesti syöksähtelevät linnut ja satunnainen kirkonkellon kumahdus.

Eräänä iltana seisoessamme Arco della Pacen terassillamme tapahtui kuitenkin jotain perin italialaista. Läheisessä talossa oli yläkerroksen ikkuna auki, ja sieltä alkoi tulvia kovalla volyymilla musiikkia: ooppera-aaria kajahti upeasti tummuvassa illassa. Juuri sellaista hetkeä varten kattoterassi on luotu. Oletan, että musiikki tuli levyltä – liveorkesteri ja -laulaja olisi kai jo ollut liikaa pyydetty.