Kun mayarauniot on tutkittu, ei Meksikon Cobássa ole yhtään mitään tekemistä. Juuri siksi se onkin niin kiinnostava paikka! 

Edellisessä postauksessa kerroin Cobán upeasta viidakkoon hautautuneesta mayakaupungista. Mitään muuta nähtävää 1300 asukkaan kylässä ei oikeastaan olekaan.

Useimmat turistit saapuvat suoraan raunioiden parkkialueelle busseilla, yhteistakseilla tai vuokra-autoilla ja syövät kierroksen jälkeen ehkä lounaan parinkymmenen metrin päässä sijaitsevassa ravintolassa. Sitten he nousevat takaisin kulkupeleihinsä ja jatkavat eteenpäin. Hei hei Cobá!

Me vietimme tässä pikkukylässä peräti kaksi yötä – joku voisi hyvin kysyä miksi – ja ehdimme kierrellä sen katuja edestakaisin. Näimme ihan tavallista elämää, ihan tavallisia koteja ja ihan tavallisen poliisiaseman, päiväkodin ja lääkäriaseman. Kohtasimme kaikkialla ujoa ystävällisyyttä ja ihmiset katselivat meitä uteliaina. Ehkä he miettivät, mitä ihmettä me siellä oikein teimme.

Kylä on muodostunut järven ympärille. Järvessä on krokotiileja, joita emme yrityksistä huolimatta onnistuneet näkemään. Sen sijaan näimme kaikenlaisia lintuja, liskoja ja sammakoita. Ilma oli täynnä siritystä ja sirkutusta.

Iltaisin talojen edustalla poltettiin kuivia lehtiä ja sankka savu pisti yskimään. Kulkukoirat alkoivat hämärän tullen kerääntyä joukkioiksi. Eräs koira seurasi meitä useita tunteja ja parkkeerasi jopa ravintolan edustalle odottamaan, että lopetamme ruokailun. Se oli kiltti, ja annoimme sille nimeksi Pablo.

Vierailusta jäi hyvä mieli. Suosittelemme jäämään Cobáan, kun turistibussit lähtevät ja kylän kokoon nähden ylimitoitetulta näyttävä parkkipaikka tyhjenee. Kiertelemään muuallakin kuin raunioilla ja niiden vieressä sijaitsevissa matkamuistomyymälöissä. Kohtaamaan todellisen kylätunnelman, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään erikoista!

Klikkaamalla kuvia pääset lukemaan myös kuvatekstit.