Jos jotakin tiesin Kuusamosta etukäteen, oli se Kiutaköngäs. Ensimmäisenä vaelluspäivänä kohteemme oli Oulangan kansallispuisto, jossa kävimme tarkistamassa, onko koskessa ytyä!

Ajomatka Oulangan luontokeskukselle oli yllättävän pitkä. Kuusamon keskustasta sinne kertyi kilometrejä 58, eikä navigaattori toiminut loppumatkasta toivotulla tavalla. Se ilmoitti meidän olevan perillä, vaikka ympärillä näkyi vain sankkaa metsää. Kävimme kääntymässä edellisessä mutkassa: menikö meiltä kyltti ohi? Ei, kyllä sen sittenkin oli pakko olla kauempana!

Lopulta saavuimme parkkipaikalle, josta ei voinut erehtyä. Luontokeskus näkyi heti tieltä ja villisti virtaava Oulankajoki kuohui aivan lähistöllä. Kiutakönkäälle olisi täältä noin kilometrin kävelymatka.

Myös Karhunkierros, legendaarinen 80 kilometrin vaellusreitti, kulkee Kiutakönkään kautta. Moni matkailija tulee kuitenkin autolla ja kävelee katsomaan pelkkää koskea, jonka alakuohut ovat saavutettavissa jopa lastenvaunuilla ja rollaattorilla. Alueella on myös rengasreittejä, jotka vievät hieman syvemmälle luontoon. Me lähdimme kiertämään viiden kilometrin pituista Hiiden hurmosta, joka oli merkitty käpytunnuksilla.

Oulangan kansallispuisto. Oulankajoen maisemia reitin alkupäässä.

Heti kuohuu! Oulankajoen maisemia reitin alkupäässä.

Paras tapa pitää lasten motivaatiota yllä vaeltaessa on jättää sokeri pohjalle. Ennen Kiutakönkäälle saapumista Hiiden hurmoksen reitti haarautuu kahteen suuntaan, renkaaksi. Lähdimme kulkemaan oikealle, poispäin koskesta, jotta saapuisimme sinne viimeiseksi. (Tällaisen vinkin saimme luontokeskuksesta, ja mielestäni se oli hyvä!). Reittikuvauksen mukaan edessä olisi ensin poroaitaus, pitkospuita ja kaksi Hiidenlampea.

Oulangan kansallispuisto.  Poroaitaus oli mielenkiintoinen lisä vaellusreitillä. Sen toimintaa selitettiin perusteellisessa opaskyltissä.

Poroaitaus oli mielenkiintoinen lisä vaellusreitillä. Sen toimintaa selitettiin perusteellisessa opaskyltissä.

Oulangan kansallispuisto.  Pitkospuut - niitä lapset aina odottavat. Vaellus on lähestulkoon pilalla, jos niitä ei tule. Hiiden hurmoksen varrella sellaiset onneksi oli!

Pitkospuut – niitä lapset aina odottavat. Vaellus on lähestulkoon pilalla, jos niitä ei tule. Hiiden hurmoksen varrella sellaiset onneksi oli!

Oulangan kansallispuisto.  Hiidenlammet pitkospuureitin varrella. Niin kaunista ja hiljaista - vastaan ei tullut ketään!

Hiidenlammet pitkospuureitin varrella. Niin kaunista ja hiljaista – vastaan ei tullut ketään.

Oulangan kansallispuisto.  Vielä vähän raakaa...

Vielä vähän raakaa…

Oulangan kansallispuisto.  Vilkaisu taakse. Ei ketään.

Vilkaisu taakse. Ei ketään.

Oulangan kansallispuisto.  Oli siellä sittenkin joku! Sisilisko oli jähmettynyt aurinkoiselle lankulle.

Oli siellä sittenkin joku! Sisilisko oli jähmettynyt aurinkoiselle lankulle.

Vaellettuamme kauniin hiljaisilta Hiidenlammilta metsän halki takaisin Oulankajoen suuntaan alkoivat kuohut kuulua uudelleen. Tulimme grillipaikalle, jossa söimme eväät. Paikka sijaitsi korkealla joen törmällä – alas oli melkoinen matka ja puut peittivät suurelta osin näkyvyyden. Oletimme, että parhaat maisemat olisivat vielä edessä.

Oulangan kansallispuisto. Edelliset retkeilijät jättivät meille tulet.

Edelliset retkeilijät jättivät meille tulet.

Oulangan kansallispuisto.  "Neliörieskasta" tuli Kuusamossa suosikkileipämme. Se taittuu kahdeksi kolmioksi.

“Neliörieskasta” tuli Kuusamossa suosikkileipämme. Se taittuu kahdeksi kolmioksi.

Ja sitten. Kävelimme vähän matkaa eteenpäin ja laskeuduimme alas joen varteen, josta pääsi siltaa pitkin pienelle kalliosaarelle. 6-vuotiaamme kulki jonon ensimmäisenä, ja meille vanhemmille tuli ihan tosissaan kiire kiilata edelle. Mikä pauhu! Paikka ei ollut kaikkein rentouttavin, sillä puhe (ja huuto) peittyi veden kohinaan ja joka suunnalla tuntui vaanivan joku vaarallinen kieleke.

En ole varma, voisinko rentoutua Kiutakönkäällä edes yksin. Lukea vaikka kirjaa kosken pauhatessa parin metrin päässä, luottaen siihen, ettei vesi yhtäkkiä muuta suuntaa ja vyöry päälle. Komeaa joka tapauksessa, ja hyvä muistutus ihmisen mitättömyydestä luonnonvoimien edessä.

Oulangan kansallispuisto.  Vettä tulee kaksin puolin, mutta eihän se kuvassa näytä miltään.

Vettä tulee kaksin puolin, mutta eihän se kuvassa näytä miltään.

Oulangan kansallispuisto. Yleensä luonto rauhoittaa - Kiutaköngäs teki mielen enemmänkin levottomaksi.

Yleensä luonto rauhoittaa – Kiutaköngäs teki mielen enemmänkin levottomaksi.

Oulangan kansallispuisto. Ketään muita ei ollut paikalla. Saimme viriteltyä kameran kivelle.

Ketään muita ei ollut paikalla. Saimme viriteltyä kameran kivelle.

Silta numero kaksi vei katsomaan koskea toisestakin kohtaa. Ei sen seesteisempää sielläkään. Joku vaellusporukka, kolme parikymppistä poikaa, tuli keikkumaan ja ottamaan toisistaan hassuja valokuvia kallioilla veden puskiessa ohi kuin viimeistä päivää. Puristin omaa poikaani kädestä. Ehkä hän tulee joskus tänne temppuilemaan kavereidensa kanssa, mutta sen aika ei todellakaan ole vielä!

Oulangan kansallispuisto. Kuvittele tähän korviahuumaava pauhu.

Kuvittele tähän korviahuumaava pauhu.

Oulangan kansallispuisto. Valokuva on kyllä onneton tapa ikuistaa koski. Eihän tästä tajua ollenkaan, millä vauhdilla vesi syöksyy!

Valokuva on kyllä onneton tapa ikuistaa koski. Eihän tästä tajua ollenkaan, millä vauhdilla vesi syöksyy!

Oulangan kansallispuisto. Tuossa takana vesi ottaa vauhtia vyöryäkseen alas muutaman metrin kuluttua.

Tuossa takana vesi ottaa vauhtia vyöryäkseen alas muutaman metrin kuluttua.

Oulangan kansallispuisto. Huh, pääsimme sieltä pois. Tässä vähän rauhallisempaa, suorastaan pysähtynyttä luontoa.

Huh, pääsimme sieltä pois. Tässä vähän rauhallisempaa, suorastaan pysähtynyttä luontoa.

Vielä näkymä joelle, jossa vesi virtaa kohtalaisella vauhdilla.

Vielä näkymä joelle, jossa vesi virtaa kohtalaisella vauhdilla.

Oulangan kansallispuisto. Lopuksi metsän muotoja. Olisiko tässä se Hiisi, joka pamauttaa mahtavalla nyrkillään?

Lopuksi metsän muotoja. Olisiko tässä se Hiisi, joka pamauttaa mahtavalla nyrkillään?

Palattuamme takaisin luontokeskukselle katsoimme hienon lyhytelokuvan, joka kertoi Oulankajoen vuodenajoista. Tutustuimme myös Keskellä virtaa joki -näyttelyyn. Suosittelen luontokeskusta lämpimästi lapsiperheille: meidän lapsemme olisivat viihtyneet siellä vielä sulkemisajan jälkeenkin.

Hiiden hurmos osoittautui varsin helpoksi koko perheen vaellukseksi ja tarjosi hyvää lämmittelyä tulevia koitoksia varten. Niistä lisää seuraavaksi!

Oulangan kansallispuisto. Paluumatka Oulangan luontokeskukselta kulki tällaista vuoristorataa pitkin. Edellä ajaneet autot vuorotellen hävisivät ja ilmestyivät mäkien takaa.

Paluumatka Oulangan luontokeskukselta kulki tällaista vuoristorataa pitkin. Edellä ajaneet autot vuorotellen hävisivät ja ilmestyivät mäkien takaa.