Sallan Poropuisto (Salla Reindeer Park) on ehdoton käyntikohde Sallan alueella. Se tutustuttaa porojen elämään yllättävän läheltä.
Kaupallinen yhteistyö: Sallan Poropuisto
Etelästä Lappiin ajaessa alkaa poroja näkyä tien laidalla (ja usein tielläkin) Suomussalmen tai ihan viimeistään Kuusamon kohdalla. Meidänlaisemme Helsingistä tulevat turistit kuvaavat niitä innoissaan auton ikkunasta. Poron kohtaaminen jää kuitenkin yleensä melko mitäänsanomattomaksi: muutama löntystelevä askel tien tukkeena, hölmistynyt katse, ja siinä se sitten olikin.
Siksi Sallan Poropuisto käyntikohteena ei ensin herättänyt minussa kovin suuria tunteita. Retki oli enemmänkin tarkoitettu perheemme nuorisolle: onhan se nyt kiva, että lapset pääsevät näkemään poroja vähän lähempää. Pian kuitenkin selvisi, että kokemus oli aivan yhtä elämyksellinen myös aikuisille!
Kössin poro-ohjelma oli parin tunnin ohjelmapaketti, jonka aikana tutustuimme poroihin mielenkiintoisella ja omakohtaisella tavalla. Oppaamme Timo piti meille ensin esityksen poronhoitovuodesta päärakennuksen auditoriossa ja näyttelytilassa, jonka jälkeen siirryimme autolla noin 1,5 kilometrin matkan syvemmälle puiston alueelle. Siellä pääsimme seuraamaan porojen kutsumista ja ruokintaa aivan lähietäisyydeltä. Lopuksi nautimme nokipannukahvit ja perinteiset kampanisut laavulla nuotion ympärillä, porot seuranamme.
Kokemus oli loistava monessakin mielessä. Ensinnäkin, opimme poroista muutamassa tunnissa enemmän kuin koko aiemman elämämme aikana yhteensä. Opas kertoili meille poronhoidosta asiantuntevasti ja elämyksellisesti, ja saimme vastauksia hölmöimpiinkin mieleemme tulleisiin kysymyksiin. Parasta oli, kun saimme kuulla yksittäisistä poroista ”henkilökohtaisia juttuja”. Kuka tykkäsi vetäytyä omiin oloihinsa, kuka näyttää kaapin paikkaa vähän sarvia kalistellen.
Toisekseen, vapaana kulkevien porojen kohtaaminen niin läheltä oli mieleenpainuvaa – jotakin aivan muuta kuin eläinten näkeminen tien laidalla. Porot eivät tuntuneet paljoakaan välittävän läsnäolostamme, vaan päästivät meidät jopa taputtelemaan itseään. Sallan Poropuistossa on yhteensä noin 40 poroa, mutta kun ne kaikki tulivat yhtaikaa syömään, tuntui niitä pyörivän ympärillämme valtava määrä.
Kolmanneksi, ne nokipannukahvit ja aidot Lapin kampanisut (joita emme olleet koskaan ennen maistaneet, monista Lapin-matkoistamme huolimatta!) olisivat jo yksistäänkin olleet mukava elämys. Nyt selvisi sekin, että kampanisu on erinomainen kahvin kaverina, sillä se ei ole liian makea.
Tunnelma oli koko retken ajan leppoisa ja kiireetön – vähän erähenkinen, mutta helppo ja kotoisa. Tuohenlusikan kämppäpiha, jossa kohtasimme suurimman osan poroista ja istuimme laavulla, ansaitsee erityismaininnan viihtyisyydestä ja kauniista maisemista.
Kössin poro-ohjelma aikuisille 29€ ja lapsille 14,50€ (v. 2020). Lue lisää täältä!
Poro laavussa, eli Sallan Poropuisto omin päin
Retken jälkeen saimme poropuiston pääsylipun, jonka kääntöpuolella oli kartta omatoimista vaeltelua varten. Sallan Poropuisto on kahdensadan hehtaarin suuruinen, ja sen alueella on merkittyjä retkeilyreittejä yhteensä noin 5,6 kilometrin verran. Pääsylipulla eli aluelipulla saa vapaasti liikkua puistossa ”koko lomaviikon ajan”, ja sen hinta ilman retkeä on 9€ (vuonna 2020). Lapset pääsevät puistoon aikuisen seurassa ilmaiseksi.
Seuraavana päivänä palasimmekin poropuistoon kiertelemään itseksemme. Heti kierrokselle lähtiessämme tajusimme, kuinka suuri etu meille oli siitä, että olimme edellisenä päivänä tutustuneet poroihin oppaan johdolla. Timon opit olivat niin tuoreessa muistissa, että tiesimme miten toimia, emmekä turhaan arastelleet isompiakaan sarvipäitä.
Lopuksi päädyimme tarkoituksella samaan paikkaan, jossa olimme edellisenä päivänä nauttineet niin hyvät kahvit. Tuntui kotoisalta, kun Tuohenlusikan kämppäpiha tuli näkyviin. Menimme heti tutulle laavulle ja lisäsimme vähän puuta nuotioon. Porot tulivat taas moikkaamaan, ja lapset jopa tunnistivat ja muistivat muutamia niistä nimeltä. Siinä me sitten taas kahvittelimme ja katselimme toisiamme, eläimet ja ihmiset.
Lähdön hetkellä sattui kuitenkin aloittelijan moka: yksi iso poro pääsi loikkaamaan sisään nuotioaitaukseen ja asettui muitta mutkitta seisomaan laverille laavun perälle. Yritimme varovasti ohjata sitä ulos puhumalla, viittoilemalla ja käyttämällä apuna puun oksaa, mutta eläin ei tietenkään hievahtanut senttiäkään. Välillä poistuimme laavun ulkopuolelle ja odottelimme, josko poro ymmärtäisi poistua. Ei. Lopulta nuoriso sai poron häädettyä työntämällä sitä takapuolesta. Eläin kiersi nuotion, loikkasi ulos ja löntysteli sitten jonnekin metsään.
Porot ovat hassuja eläimiä. Ne ovat kaikki vähän eri näköisiä, kokoisia ja muotoisia, ja niillä jokaisella on yksilöllinen luonne. Toiset ovat kiivaita ja toiset rauhallisia. Toiset viihtyvät erakkoina yksinään, toiset hakeutuvat vilkkaisiin porukoihin. Ihan kuin me ihmisetkin.
Sallan Poropuisto oli opettavainen kokemus. Kun seuraavan kerran näemme tien laidalla poroja, tiedämme, etteivät ne todellakaan ole mitään harmaata massaa. Siellä on joukossa vaikka minkälaisia persoonia.
Sallan Poropuisto on kiva koko perheen kohde vain noin kolmen kilometrin päässä Sallatunturilta. Sen päärakennuksessa on kahvila, myymälä, näyttely ja auditorio. Puistossa ja sen ympäristössä järjestetään erilaisia retkiä: talvella poroajeluita, huskysafareita sekä lumikenkä- ja metsäsuksiretkiä, kesällä kanoottiretkiä, poroihin tutustumista, vaelluksia ja huskyvierailuita koiratilalla.
Lisätietoa kaikista retkistä Sallan Poropuiston omilla sivuilla.
elokuu 31, 2020 at 1:43 am
Wow, vaikuttaa huikealta elämykseltä! Poroissa on jotain kiehtovaa ja sympaattista, mutta en ole koskaan päässyt niiden kanssa sen lähemmin tekemisiin. Tuollainen kokemus olisi siis kyllä varmasti todella antoisa! Ja tuo laavullenne tullut poro… heh, varmasti ikimuistoinen kokemus!
elokuu 31, 2020 at 6:39 pm
Olipas kiva elämys, tonne voisi viedä ruotsalaisen poikakaverinkin. Itse näin ensimmäistä kertaa poroja vasta näin 33-vuotiaana Rovaniemellä sekä joulupukin kylässä että tien varressa vapaana. Pääsin siellä joulupukin kylässä rapsuttamaan ja ruokkimaan poroja, niillä oli vasojakin. Oli kiva kokemus, mutta toki tuo teidän juttu oli ihan eri tasolla 🙂
syyskuu 5, 2020 at 9:44 pm
Olipa hieno paikka! Porot ovat niin olennainen osa Lapissa kulkemista, että tällainen paikka pitäisi kyllä jokaisen kokea. Olenpa kerran käynyt Sallassakin kokematta tätä ja Enontekiön ja Kilpisjärven seuduilla taas näin poroja lähinnä luonnossa. Kiitos ihanista kuvista! Aila
syyskuu 6, 2020 at 10:26 pm
Hauskan kuuloinen elämys, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ajatuksena Poropuisto ei herätä kamalasti mitään tunteita. Niitä kun näkee Lapissa ihan ilman puistojakin niin paljon. 😀 Mutta kiva kuulla, että tuo on onnistuttu tekemään mielenkiintoiseksi ja informatiiviseksi!
syyskuu 7, 2020 at 12:33 am
Vähän samoja ajatuksia itsellä kuin Outilla, että poroja näkee pohjoisessa kyllä muutenkin. Sen sijaan nuo maisemat näyttävät kauniilta ja ylipäätään tuollainen luonnonläheisyys kiinnostaa. Täytyy laittaa kohde mieleen ensi vuotta ajatellen!