Kiilopää kohoaa melkein Saariselän matkailukeskuksen naapurissa. Sen huipulle kiipeäminen on sopivan pituinen maisemaretki.
Kiitos Pallastunturi, että saimme yhdessä päivässä kokea lähes koko inhimillisten tunteiden kirjon – ja Helsingin olympialaiset 1952.
Ei me mitään gondolihissiä tarvita! Yllästunturin huiputus laskettelurinteitä pitkin vei kaikki mehut – mutta oli sen arvoista.
“Aika paljon kiviä tällä polulla” – se lause olisi pitänyt säästää myöhemmäksi. Pirunkuru koetteli, mutta ylhäällä maisema sai unohtamaan kaiken vaivan.
© 2018 Matkablogi Mangostania — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑
