Ranskan opintomatkan WhatsApp-versio! “No onhan tää ihan kiva.”

Tällä kertaa kerron hyvin erilaisesta matkasta: en ollut itse mukana ollenkaan, vaan seurasin reissua kännykästä. Ja tiiviisti seurasinkin: kun teini lähtee koulun ranskanryhmän kanssa Pariisin liepeille, on hänellä vähän väliä kaikenlaista asiaa kotiin. Elin koko viikon mukana täysillä ja tunsin suurta iloa siitä, että lapseni pääsi katsomaan kaikkia itsellenikin tuttuja hienoja paikkoja.

Toisin kuin turistimatkalla, tähän reissuun kuului majoitus ranskalaisessa perheessä ja arkipäivisin koulunkäyntiä. Myös vapaa-aikaa vietettiin ranskalaisporukoissa. Aikamoista kun ottaa huomioon, että kieltä on opiskeltu vasta alle vuosi!

Tässä parhaita paloja kännykkäkeskusteluistamme ja sukellus teini-ikäisten maailmaan, jossa asiat näyttäytyvät aina vähän toisenlaisina.

***

– Nyt me ollaa jossain hajuvesikaupassa.
– Vau, onkohan se joku tunnettu?
– No en mä tiedä, me vaa tultiin. Mä ny ostin sulle jotai saippuoita.​ Moi!

***

– Mulla on tänään kaks tuntia kiinaa 😀
– Oho, siis kiinaa ranskaksi? Ymmärrätkö sä mitään siellä?
– En.
– No mutta haittaako se? Menet mukana vaan.
– Joo hyvin tää menee.

***

– Teidän ryhmästä oli joku kuva koulun Facebook-sivulla. Taustalla näkyi Eiffel-torni.
– Hä?
– Olitte vamaan jonkun rakennuksen katolla. Oliko se nyt se Palais Garnier?
– Ai joo. Ei kun se oli joku sellanen kauppakeskus.
– Mahtavaa, näitte jo vähän maisemia. Eiks oo upea kaupunki! Ei kyllä maailmasta löydy toista…
– No onhan tää ihan kiva.

(Käyn koulun Facebook-sivulla katsomassa kaikki kuvat.)

– Hei kuule, se kauppakeskus oli näköjään Galeries Lafayette! Ihan vaan maailman kuuluisimpia tavarataloja! Saattaa olla myös kaunein 🙂
– Aijaa. Oli se kai sen niminen.
– No mutta eiks se ollu sisältä aivan upee? Siis ihan hillittömän hieno!
– No joo.

***

– No mitä tykkäsit Versaillesista?
– Se oli tosi iso.

***

– Hei, teillähän on tänään vapaapäivä! Mitä meinaatte?
​– No me käydään shoppailee sillä isolla kadulla.
– Ai missä?? Siis Pariisin keskustassa??
– Nii se iso katu, mikä se ny on. Siinä keskellä on riemukaari.
– Et kai sä sentään tarkoita Champs-Élysées...?
– Joo se!
– Okei. Ehkä vähän kallis shoppailumesta?
– Aijaa. No mut nyt me mennään, moi!

***

– Me oltiin mun perheen kaa kattoo leffaa.
– Ai kun kiva! Oliks siinä ranskankieliset tekstit?
– No ei kun se oli DUBATTU!
– Jestas. Ymmärsitkö mitään?
– No en oikeestaan.
– Mutta olihan se varmaan kuitenkin ihan kiva kokemus. Ranskalainen elokuvateatteri…
– Joo onhan tää tällanen varsinainen kielikylpy 😀

***

– Hei ömm paljo rahaa pitää jäädä yli? Mul on nyt 70€.
– Siis oletko käyttänyt loput?
– Häh, oota.
– (…)
– Oon mä kai sit.

***

Teini palaa viikon kuluttua ja ojentaa Parfumerie Fragonardilta ostetut saippuat, joista jo alussa puhuttiin. Ihan sama. Oh là là!

Muuten: on aivan upeaa, että nuoret pääsevät matkustamaan ja näkemään maailmaa! Aikuistuttuaan he varmasti jossakin vaiheessa tajuavat, missä tuli käytyä. Sitä odotellessa: annetaan nuorten nauttia elämästä ja matkoista omalla tavallaan ♥