Koronapandemian jälkiä paikkaillaan yhä. Minun tapani päästä eteenpäin on nyt kirjoittaa aiempaa avoimemmin työhöni liittyvistä asioista. Tervetuloa siis kurkistamaan kulissien taakse!
Henkilökohtaista
Lupasin kirjoittaa kuulumisiani, kun olen saanut kakkoskierroksen yliopisto-opintoni alkuun. Nyt voisi olla hyvä hetki!
Oikein odotan, että joku kysyy kuulumisia. Aina en pääse sanomaan: Mitäs tässä, kävin Portugalissa ja ilmoittauduin Helsingin yliopistoon!
Väitän: suomalainen ei edelleenkään ymmärrä, mistä koronapandemiassa on kyse – koska on tähän asti päässyt siitä niin helpolla.
Lokakuu ja marraskuu, yleensä aika synkät ja vähän vaikeatkin kuukaudet, eivät ole koskaan menneet näin nopeasti.
Koronavuosi 2020 huipentui ehkä elämämme parhaaseen päähänpistoon. Jatkossa vaeltelemme Tammisaaren vanhankaupungin kauniilla kujilla.
Se kuulosti niin hyvältä: kakskyt-kakskyt. Tästä vuodesta piti tulla ehkäpä se kaikkien aikojen matkavuosi – tai ainakin suunnitelmat olivat suuret!
Lasten rokotussuojasta huolehtiminen on tärkeää, mutta viimeistään matkalle lähtiessä kannattaa selvittää myös oma tilanteensa.
Tekonurmea, säärisuojia, yhteishenkeä ja kovia matseja. Jalkapallo on tänä syksynä avannut meille aivan uuden maailman.
Vietämme vuonna 2018 kolmisen kuukautta poissa kotoa, toistaiseksi tuntemattomassa osoitteessa. Joko arvaat?
Nyt rysähti ja kunnolla. Uskalsimme viimein suunnitella elämää vähän pidemmälle – ja varasimme unelmamatkan!
Matkabloggaaja on joskus niin innoissaan kokemustensa jakamisesta, että on vaarassa menettää jotakin korvaamatonta.
Meillä on parhaillaan käynnissä äidin ja tyttären yhteinen projekti: japanin opiskelu! Totorokin on sitä vähän vauhdittanut.
Olen aiemmin vannonut, etten koskaan ota osaa keskusteluun maahanmuutosta tai monikulttuurisuudesta. Nyt perun sanani.