Cobá: kiipesimme mayapyramidin huipulle!

Pikkuinen Cobá on yksinkertainen kylä viidakon keskellä. Sillä on aarre: kokonainen raunioitunut mayakaupunki.

Cobá sijaitsee 44 km Tulumista luoteeseen ja 90 km Chichen Itzasta itään. Noin 1300 asukkaan kylän kyljessä, viidakon siimeksessä, sijaitsee sen tunnetuin nähtävyys: raunioalue, joka aikoinaan oli jopa 80 neliökilometrin laajuinen mayakaupunki.

Cobá rakennettiin suurimmaksi osaksi 500-800-luvuilla, ja kukoistuksensa aikana siellä oli vähintään 50 000 asukasta, kenties paljon enemmänkin. Temppeleitä kunnostettiin ainakin 1300-luvulle saakka, mahdollisesti jopa espanjalaisten valloittajien tuloon asti (1500-luvulle).

Rauniot sijaitsevat viidakossa useassa erillisessä ryhmässä, ja niihin kuuluu monia suuria temppelipyramideja. Kauimmaisille raunioille on portilta kahden kilometrin kävelymatka (ja sama tietysti takaisin). Se kuulostaa Meksikon läkähdyttävässä ilmastossa melko pahalta, mutta viidakon siimeksessä on yllättävän vilpoista ja mukavaa kävellä. Alueella voi myös vuokrata polkupyörän tai kuljettajan polkemat kärryt.

Pääsylippu alueelle maksoi aikuisilta 64 pesoa (noin 4 €), lapset pääsivät ilmaiseksi.

Rauniot olivat mykistävän upeita ja niiden sijainti viidakossa puunjuurakoiden saartamana sai mielikuvituksen laukkaamaan. Melkein saattoi nähdä muinaisten mayojen liikuskelevan kiviportailla.

En tiennyt mayaraunioista etukäteen paljoakaan, ja hämmästykseni oli suuri, kun lapseni alkoivat erään rakennelman kohdalla opastaa minua. Kyseessä oli kuulemma pallopelikenttä, ja siltä se näyttikin: kaksin puolin kaltevat tasot, molemmissa kivirinkulat, joista pallo oli kai tarkoitus saada läpi. Alpo, 5, esitteli jopa pistelaskutaulun ja keskellä kenttää olevan pääkallonmuotoisen kiven, josta peli kaiketikin aloitettiin. Jossakin piirrossarjassa oli kuulemma näytetty, kuinka kenttä toimi! 🙂

Olimme jo mielestämme kokeneet valtavasti, mutta se isoin juttu oli vasta tulossa. Kun kauimmaisin, kahden kilometrin päässä portilta sijainnut pyramidi tuli näkyviin, tajusimme, että tässähän on tosi koitos edessä!

42-metrinen Nohoch Mul -pyramidi on koko Jukatanin korkein mayaraunio. Toisin kuin Chichen Itzassa, sille pääsee kiipeämään. Ihmisiä virtasi ylös kuin muurahaisia. Otimme kunnon huikat vettä, sillä kuumuus oli melkoinen, ja liityimme kiipeäjien joukkoon.

Pyramidi ei sovi heikkohermoisille, ja lasten kanssa sinne uskaltaa hädin tuskin mennä. Mitään kaiteen tapaisiakaan ei ole, ja reunoilta portaat ovat niin kuluneet, että jalka lipeää helposti. Taisin huutaa muutamaan kertaan melkoisen kovaa ”Ei sinne!” ja ”Odottakaa!”. Jestas että oli stressaavaa. Puolivälissä määräsin lapset hetkeksi istumaan mahdollisimman turvallisen näköiselle portaalle, että sain koottua itseni loppurutistusta varten.

Ja eteenpäin jatkettiin, ylös asti. Huipulta aukesi sama maisema, jota mayat ovat muinoin katselleet. Itse uskalsin vilkaista sitä vain vähän, sillä keskityin lähinnä siihen, millä reunalla perheenjäseneni milloinkin keikkuivat.

Kun lähdimme takaisin alas, tajusin, ettei se ylös kiipeäminen ollutkaan mikään kummoinen suoritus. Alastulo tässä olikin vaikein paikka! Helkkari, portaisiin oli viritetty yksi köysi, jota pitelemällä etenimme etanan vauhtia, sovitellen jalkoja epäsäännöllisen muotoisille liukkaille kiville.

Kun pääsimme takaisin maan kamaralle, olin sanalla sanoen helpottunut. Jalat olivat aivan hyytelönä, luultavasti jännityksestä. Tunne oli kuitenkin upea. Me teimme sen!!!

Takaisin portille matkasimme ihan suosiolla niillä kuljettajan polkemilla kärryillä (70 pesoa). Hyytelöjaloilla kävely olisi ollut siinä vaiheessa kaikille liikaa.