Delhin helpompi puoli

Delhi on aistit räjäyttävä kaupunki, joka voi alkaa myös rasittaa. Tässä kolme kaunista vaihtoehtoa melulle ja kaaokselle.

Myönnän, että minulla on Delhistä vähän suojeleva ote. Joskus koko kaupunki alkaa säälittää, sillä uutisointi ja matkailijoiden kuvaukset ovat niin negatiivisia: saasteita ja yhteiskunnallisia ongelmia. Ne tuntuvat hyppäävän varsinkin sellaisten Delhin-kävijöiden silmille, jotka pysähtyvät kaupungissa vain pikaisesti päästäkseen jatkamaan matkaansa jonnekin muualle. Samat ongelmat ovat toki minullekin se ensimmäinen asia, johon Delhissä törmään. Jokaisella matkalla.

Siksi haluaisin nyt näyttää jotain muuta.

Moni matkailija katsoo Delhiä lähinnä taksin ikkunasta liikenneruuhkissa moottoriteiden rampeilla ja miettii, että onpa ruma ja saastunut kaupunki. Onhan se ilman muuta sitäkin, mutta massiivisista, yskittävistä liikenneruuhkista pääsee kuitenkin pois. Uskoisitko, että keskellä kaupunkia on viihtyisiä, vihreitä taskuja? Myös se on ihan oikeaa, todellista Delhiä, ja ennen kuin tuomitsee koko kaupungin, kannattaa niitä käydä vilkaisemassa.

Humayun´s Tomb (Humayunin hautamonumentti)

Ennen viimeisintä Delhin-matkaamme tein pienen listan kohteista, joissa emme olleet vielä koskaan käyneet. Uskomatonta kyllä, yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä kuului niihin. Olin aiemmin ihaillut Humayunin hautamonumenttia vain taksin ikkunasta, miettien, että joskus vielä käyn tuolla. Koskaan meillä ei muka ollut aikaa, sillä Delhin kokoisessa kaupungissa lähteminen ja meneminen on pitkä prosessi. Nyt vihdoin siirsin Humayunin haudan listani kärkeen, ja pian Delhiin saavuttuamme tilasimme Uberin suoraan sen porteille. (Sivuhuomautuksena: Delhissä ajamme nykyään lähes pelkästään Uberilla – se toimii todella hyvin!)

Vähän kuin olisi Taj Mahalissa käynyt, vaikka olihan Humayunin hauta aika paljon pienempi ja lisäksi väritykseltään ruskea. Jotakin samantapaista fiilistä se silti sai aikaan. Tässä Unescon maailmanperintökohteessa tuntee todella olevansa aivan Pohjois-Intian kulttuurihistorian äärellä. Vuosina 1565-1572 rakennettu mausoleumi on suurmoguli Humayunin viimeinen leposija, jonka suojissa on lisäksi paljon muitakin hautoja.

Arvaatko muuten, miksi Humayunin mausoleumi muistuttaa niin paljon Taj Mahalia? Syy on yksinkertainen: Taj Mahal (jonka rakentaminen alkoi vasta seuraavalla vuosisadalla, vuonna 1631) on saanut vaikutteita tästä mausoleumista. Siis nimenomaan niin päin.

Alue on laaja ja puistomainen, ja paikoitellen siellä saa vaellella lähes yksin. Rentouttavassa ja rauhoittavassa historiallisessa ympäristössä pääsee melkein kokonaan pois kaupungin hälystä, mikä on Delhissä paljon sanottu.

Aivan ilmaista Humayunin haudalla käynti ei ole. Helmikuussa 2019 intialaisten pääsylippu maksoi 30 rupiaa (0,40 €) ja turistien 500 rupiaa (6,40 €). Voitte arvata, kuinka paljon keskustelua meillä käydään intialaisesta hinnoittelusta, perheessämme kun on sekä ”turisteja” että ”paikallisia”. Olen vuosien varrella osallistunut intialaisten monumenttien kunnossapitoon monikymmenkertaisilla summilla mieheeni verrattuna!

Joka tapauksessa, mielestäni Humayunin hauta ympäristöineen oli upea käyntikohde. Yllättävää kyllä, kaikkein kauneinta siellä ei kuitenkaan ollut tuo kyseinen hautamonumentti.

Älä vain sitä virhettä tee, että vahingossa kävelet suoraa tietä alueen halki kääntymättä Isa Khanin hautamonumentille. Tämä kahdeksankulmainen mausoleumi on vaikutusvaltaisen ylimyksen Isa Khan Niyazin viimeinen leposija, ja se on rakennettu vähän ennen Humayunin mausoleumia eli vuosina 1547-1548. Isa Khanin mausoleumi puutarhoineen on satumainen näky – niin upea, että aivan tulee pala kurkkuun. Delhistä voi tosiaan löytää jotakin näin kaunista.

Lodi (Lodhi) Gardens

Hyviä uutisia, jos et vielä saanut tarpeeksesi hautamausoleumeista: niitä löytyy Delhistä runsaasti lisää! Eikä tämä ole sarkasmia. Esimerkiksi vehreä puistoalue Lodi Gardens tarjoaa 36 hehtaaria käveltävää, ja sen reittien varrella on lukuisia upeita 1500-luvun Lodi-hallitsijoiden monumentteja. Siellä ne seisovat vanhenemassa paikallisten lenkkeilijöiden ja eväsretkeläisten silmänilona, ja välillä muutama turistikin eksyy niitä valokuvaamaan.

Lodi Gardens on oikea kulttuurihistoriallinen aarreaitta, jossa vastaan tulee toinen toistaan upeampaa moguliajan arkkitehtuuria. Olin aivan mykistynyt hautamonumenttien kauneudesta ja siitä, kuinka luontevasti ne sulautuvat normaaliksi osaksi puiston arkista käyttöä. Saattaisin alkaa lenkkeillä, jos kotini lähellä olisi siihen tällainen areena.

Lapset olivat tässä vaiheessa jo saaneet yliannostuksen raunioita ja mausoleumeja. Yritin markkinoida kohdetta heille sanomalla, että se on aivan tavallinen puisto, jos siitä poistaa kaikki vanhat rakennukset – niitähän ei ole pakko katsoa. Poikani kuitenkin totesi, ettei se onnistu – niitä pahuksen monumentteja on kaikkialla! Tämä vähän nauratti, mutta toisaalta se on myös hyvin osuva totuus Delhistä.

Pohjois-Intiassa vesi on usein niin säännösteltyä, että puutarhoissa ja puistoissa altaat saattavat olla kuivillaan ja suihkulähteet kiinni. Lodi Gardensissa vesi sen sijaan virtasi. Suihkulähteet ja värikkäät, hyvin kastellut kukkaistutukset saivat ilmankin tuntumaan paljon puhtaammalta kuin Delhin kaduilla – jopa raikkaalta. Kaikki oli siistiä ja hoidettua. Oli vaikea uskoa olevansa siinä samassa kaupungissa, jossa auton ikkunan avaaminen liikenneruuhkassa aiheuttaa yskäkohtauksen. Lodi Gardens on täydellinen pakopaikka Delhissä, jos haluat vaikka vain istuskella penkillä ja lukea kaikessa rauhassa kirjaa.

Hauz Khas

Historiallisesti eteläisen Delhin alueella on ollut lukuisia pieniä kaupunkeja, joista Hauz Khas on yksi. Siellä historia kietoutuu nykyisyyteen mukavan rennolla tavalla. Alueella on aivan vierekkäin kaksi puolta: trendikäs ajanviettopaikka Hauz Khas Village sekä kaunis Deer Park 1300-luvun raunioineen.

Jos tulet perinteisemmästä intialaisesta kaupunkiympäristöstä, on Hauz Khas Village aluksi hämmentävä kokemus. Eihän se näytä Intialta ollenkaan! Hauz Khas on nuorekas, trendikäs ja vapaamielinen alue, jossa voi vaikka juoda drinkin, käydä spassa, shoppailla ja ottaa tatuoinnin. Katukuvassa näkyy baareja, yökerhoja ja minihameisia tyttöjä rohkeasti poikaystäviinsä nojailemassa – he varmaankin luottavat siihen, etteivät heidän vanhempansa käy täällä.

Historiallisesti mielenkiintoisempi puoli on viereinen raunioalue ja puisto Deer Park. Sielläkin notkuu paljon seurustelevia pareja, jotka istuvat puoliksi näkymättömissä raunioiden kätköissä. Deer Parkia ympäröivät talot näytävät sellaisilta, että niissä voisi suomalainenkin hyvin asua. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on hienostoalue – ja hinnat sen mukaiset.

Delhissä on toki paljon muitakin siistejä ja rauhallisia hengailupaikkoja, joissa pääsee hetkeksi pois melusta ja pölystä. Oikeastaan koko Etelä-Delhi on täynnä nähtävyyskohteita, joissa on helppo viettää aikaa – esimerkiksi Qutub Minar, Lootus-temppeli ja Garden of Five Senses. Näissä ja monissa muissa olemme jo aiemmilla matkoillamme käyneet.

Tämä postaus on siitä historiallinen, etten ole varsinaisesti koskaan ennen kirjoittanut Delhistä blogiin matkailumielessä. Sehän ei ole ollut meille matkakohde samalla tavalla kuin muut kohteemme, ja koska olemme nähneet kaupunkia vuosien aikana niin pirstaleisesti sieltä täältä, olen kokenut vaikeaksi kertoa siitä mitään. Olen nyt kuitenkin miettinyt, että vihdoin kokoaisin kaikki Delhin nähtävyydet yhdeksi kunnolliseksi matkajutuksi. Voisi olla aika julkaista sellainen.

Tässä postauksessa on esitelty muutamia Delhin seesteisiä ja siistejä kohteita. Suosikkipaikkani on kuitenkin edelleen Chandni Chowk eli Vanhan Delhin hurjan kaoottiset, sokkeloiset kujat. Niistä kerron seuraavalla kerralla!