Olen onnellinen, että saimme kokea diwalin Intiassa. Saavuimme muutamaa päivää aiemmin osallistuaksemme paitsi juhlan viettoon, myös sen valmisteluun.

Karu totuus suomalais-intialaisesta perheestämme: minä ja lapset emme olleet viettäneet oikeaa diwalia koskaan, mitä nyt sytyttäneet kotona pari kynttilää. Ajayllakin oli vierähtänyt edellisestä Intiassa vietetystä diwalista 15 vuotta! Oli siis todellakin korkea aika päästä todistamaan valon juhlaa paikan päälle.

Diwali on hinduille tärkeä juhla, mutta sitä viettävät myös jainalaiset, sikhit ja buddhalaiset – kukin tavallaan. Meidän diwalimme oli sattuneesta syystä jainalainen, mutta juhlanviettotavoissa on eri ryhmien välillä hyvin paljon samaa.

Diwali tuo valon pimeyteen, ihan jokaiselle taustaan ja asemaan katsomatta. Suomalaisittain voisi ehkä sanoa, että siinä yhdistyvät joulu ja uusi vuosi: sytytetään paljon kynttilöitä, vietetään aikaa perheen parissa, syödään hyvin, annetaan lahjoja ja juostaan ulkona räjäyttelemässä ilotulitteita. On diwalissa toki paljon muutakin – sellaista, jota en ehkä koskaan pysty täysin ymmärtämään.

Saadaksemme juonesta kiinni kävimme ensin ostamassa vähän tarvikkeita. Ja niitähän riitti! Koko katu oli täynnä kojuja ja ulkona vallitsi iloinen kaaos. Ostoslistallamme oli savesta tehtyjä öljykynttiläkuppeja (diya), kynttilän sydänlankoja, värijauheita ja sabluunat rangoli-lattiakuvioita varten – sekä tietenkin ilotulitteita. Kun ne saatiin hankittua, alkoi diwalin kulku hahmottua paremmin ensikertalaisellekin.

Diwalin valmisteluihin kuuluvat myös uusien vaatteiden ostaminen (kaupoissa mahtava tungos!), kodin perusteellinen siivoaminen ja värivalojen ripustaminen. Myös puja– eli rukouspaikka piti järjestää. Koska meillä oli käytössämme suurin makuuhuone ja eniten tyhjää lattia-alaa, levitettiin kaikki uskonnollinen esineistö sinne. Näin huoneesta tuli pyhä eikä siellä saanut enää säilyttää kenkiä – edes laukuissa. Keräsin kuuliaisesti kaikki jalkineet ja vein ne toiseen huoneeseen liikoja kyselemättä.

Diwali on hyvin perhekeskeinen juhla, jota vietetään ilotulituksia lukuun ottamatta kodin seinien sisäpuolella. Matkailijalle se ei siksi oikein avaudu – ellei pääse jonkun paikallisen tutun kotiin. Sen vuoksi haluaisin tässä ja erityisesti seuraavassa postauksessa välittää sitä lämmintä tunnelmaa, jota koimme. Toivottavasti edes pieni osa siitä tavoittaisi teidät lukijat!

Tässä ensimmäisessä osassa on kuvia valmisteluista, ja seuraavassa päästään viettämään itse juhlaa. Tervetuloa katsomaan, miltä diwali näyttää aivan Delhin naapurissa, Ghaziabadissa!