Pidätkö rappioromantiikasta? Niin minäkin! Kochin Mattancherry sopii juuri meidänlaisillemme. Mutta maustekaupasta siellä on jäljellä enää pienet rippeet.

Me vaan kävellään ja kävellään, eikä täällä ole muuta kuin jotain rikkinäisiä taloja, valittaa 6-vuotias kuljettuamme Fort Kochin puolelta Mattancherryyn, siihen kaupunginosaan, jossa Kochin kuuluisa maustekauppa aikoinaan kukoisti. Mieheni miettii luultavasti ihan samaa, mutta ymmärtää sentään pysyä hiljaa. Olen saanut tänään valita, mikä minua kiinnostaa – ja olen valinnut tämän!

Voisin kulkea Mattancherryssa viikon, mutta olen kiitollinen niistä muutamasta tunnistakin, jotka perheeni suostuu raunioituvilla maustekaduilla harhailemaan. Älkää häiritkö äitiä, se kuvaa. Älkää menkö eteen. Antakaa sen nyt kuvata, niin päästään lähtemään. Sitten ne menevät ostamaan keksejä ja limua, ja saan pyöriä muutaman minuutin itsekseni. Aivan upeaa.

Yhden raunioituneen talon ikkunaa peittää teksti TIME FADES väärinpäin kirjoitettuna – kuin kirsikka eilispäivän kakun päällä. Kadunreunustalla käyskentelee vuohia. Seinissä repsottavat vieretysten sähköjohdot ja käpristyneet vaalijulisteet. Kosteassa ilmastossa talot muuttuvat pikkuhiljaa mustanpuhuviksi, jos niitä ei maalata yhtenään – ja eihän niitä yleensä maalata.

Spice Market – enää nimi kartalla?

Mattancherryssa koen yhden pettymyksen. Vaikka alueella on se kuuluisa Spice Market, ei todellista maustekaupan tuntua oikeastaan enää ole. Muutama ylihintainen turistiliike löytyy, mutta ne ovat aivan liian siistejä ollakseen mielenkiintoisia. Sitäpaitsi, voin ostaa Delhistä supermarketista samat mausteet 5 kertaa halvemmalla.

Keralassa jos missä matkailija tietysti odottaa näkevänsä mausteita – mutta Mattancherryn varaan ei kannata siinä suhteessa liikaa laskea. Me törmäsimme oikeaan, aitoon ja vilkkaaseen maustekauppaan ihan sattumalta ja mitään aavistamatta toisessa kohteessa – kerron siitä myöhemmin!

Ilahduttavaa on kuitenkin ajautua vahingossa kurkistamaan eräälle sisäpihalle, josta pääsee pujahtamaan maustetukkuun. Kyllä! Se kätkee uumeniinsa ihan oman maailman, joka ei näy kadulle. Juuri sellaisilta maustetukut ovat varmaankin näyttäneet jo satoja vuosia. Kiitos, että sain nähdä tämän!

Mattancherry sightseeing, kuskina Alpo!

Mattancherryssa on muitakin nähtävyyksiä kuin homehtumaisillaan oleva entinen maustekatu. Hyppäämme autoriksan kyytiin ja käymme heittämässä nopean silmäyksen niistä tärkeimpiin. Uskokaa tai älkää, kulkupeliä ajaa poikamme Alpo, 6. Hänet nostetaan muitta mutkitta ohjaajan paikalle (istuu se oikea kuskikin onneksi etupenkille), ja sitten surrautetaan härveli käyntiin. Eikun menoksi!

Intiassa tulee todella usein eteen tilanteita, jolloin tällainen ihan tavallinen suomalaisäiti joutuu punnitsemaan hauskuuden ja turvallisuuden välillä. Usein hauskuus voittaa, ja silloin ajattelen: only in India!

Mattancherryn palatsin rakensivat portugalilaiset vuonna 1557, ja hollantilaiset kunnostivat sen vuonna 1663. Nykyään sitä sanotaankin harhaanjohtavasti hollantilaiseksi palatsiksi (Dutch Palace). Sisällä on kauniita seinämaalauksia, joiden aiheet on otettu hindulaisesta Ramayana-eepoksesta. Siis melkoinen kulttuurien sekasotku.

Uskonnollisia paikkoja löytyy Kochista vähän joka lähtöön – kaupungilla on värikäs siirtomaahistoria, ja lisäksi tulevat tietysti intialaiset vaikutteet. Kristityissä kirkoissa kävimme jo Fort Kochin puolella. Nyt Mattancherryssa vuorossa olivat juutalaiset, hindulaiset ja jainalaiset pyhät paikat.

En tiedä tuntuuko vain siltä, vai ovatko säännöt uskonnollisissa paikoissa vierailuun tiukentuneet Intiassa viime vuosina. Ainakaan Kochin Mattancherryssa eivät ovet noin vain auenneet. Vanhalle juutalaiselle hautausmaalle ei päässyt ollenkaan, joten otin kuvan portinraosta. Hindutemppeliin pääsivät vain hindut – Ajay olisi ulkonäkönsä perusteella kyllä huolittu, mutta papeille ei käynyt järkeen, että myös me muut voisimme edustaa kyseistä uskontoa (vaikka niin yritimme väittää). Jainalaistemppeliin sentään pääsimme, onhan ”koko perheemme tietenkin jainalainen, ette kai te muuta kuvittele!”

Mattancherryn maustekadun (Bazaar Road) kohtalo jäi vierailun jälkeen mietityttämään. Haluaisin sinne uudelleen, mutta onko koko paikasta mitään jäljellä esim. kymmenen vuoden kuluttua? Siellä se jatkaa vääjäämätöntä lahoamistaan. Ei varmaankaan kannata lykätä seuraavaa visiittiä liian pitkälle. Sama vinkki kaikille teille, jotka tämän jutun perusteella mahdollisesti kiinnostuitte paikasta. TIME FADES!