Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen kandiohjelma, ensimmäinen periodi!
Mä mistä alkaisin, jos teille kertoisin – tästä hullusta opiskelijaelämästäni. Voisin aloittaa kuvauksella Porthanian pyöröovista: kuinka ne toisinaan viuhuvat niin kovaa, ettei uskalla hypätä väliin. Ja sitten hyppää kuitenkin ja vieläpä työntää itse lisää vauhtia ovenkahvasta! Syöksähtää ulos toiselta puolelta ja ihmettelee: missä mä olen ja mitä teen täällä?
Siinähän tulikin melko kattava kuvaus ensimmäisestä kuukaudestani Helsingin yliopistossa.
Olen niin onnellinen, että sain osallistua orientaatioviikkoon – vaikka tulinkin mukaan ”palaavana opiskelijana”. Käytännön asiat selkenivät ainakin vähän, ja mikä tärkeintä: löysin uusia ystäviä. Ei tarvitse piileskellä nurkassa, vaan voi luennon jälkeen kysyä, lähteekö joku lounaalle. Ja kun juoksee viime hetkellä luentosaliin, kaveri huudahtaa: hei täällä! ja taputtaa viereistä tuolia. Tunnen kuuluvani uuteen yhteisöön, ja se on todella innostavaa!
Kulttuurien tutkimuksen kandiohjelman arvioitu kesto on 3 vuotta, ja sen jälkeen jatketaan maisteriohjelmaan (2 vuotta). Käytännössä en usko aivan niin nopeasti pääseväni tästä laitoksesta ulos, mutta ei nyt mennä asioiden edelle.
Kandiohjelmassa on tiettyjä kaikille pakollisia opintojaksoja, mutta lisäksi on tarkoitus erikoistua yhteen pääainesuuntaan. Valittavana on tällä hetkellä seuraavat vaihtoehdot:
- alue- ja kulttuurintutkimus
- Aasian tutkimus
- Lähi-idän ja islamin tutkimus
- uskontotiede
- taidehistoria
- arkeologia
- folkloristiikka
- kansantiede
Lisäksi valittavana on opintokokonaisuus, jota ei kuitenkaan voi ottaa pääaineeksi:
- antiikin kulttuuri
Minulle on automaattisesti merkitty pääainesuunnaksi Aasian tutkimus, sillä opiskelin sitä muinaisella 90-luvulla. Käytännössä pääainesuuntani ei kuitenkaan ole vielä selvillä, sillä paljon on muuttunut tässä välissä (ja kaikki opintoni vanhentuneet, joten niistä ei ole mitään hyötyä).
Ongelmana on nyt se, että olen todella laajasti kiinnostunut monista eri aiheista, jotka liittyvät muinaisiin kulttuureihin ja kulttuurihistoriaan. Ehkä voisi sanoa, että kiinnostuksen kohteeni ovat pirstaloituneet useiden eri opintosuuntien alle.
Nyt saa heittää arvauksia, mitä mieluiten valitsisin jo mainitusta listasta.
Tadaa, minua kiinnostaa tietysti kaikkein eniten juuri se opintokokonaisuus, josta ei voi tehdä pääainetta: antiikin kulttuuri. Lisäksi olen kiinnostunut muinaisen Lähi-idän tutkimuksesta, jota voi opiskella kielten kandiohjelmassa (ei siis kulttuurien tutkimuksessa). Taidehistoria, uskontotiede ja jopa arkeologia puhuttelevat tietyiltä osin, ja kai se Aasiakin voi mukana raahautua. Vähän sekavaa siis toistaiseksi.
Nyt kun kaikki haluavat tietää, mitä kursseja olen valinnut, voin senkin kertoa. Yliopisto-opinnot jakautuvat siis nykyään neljään vuosittaiseen periodiin, joista kaksi on syksyllä ja kaksi keväällä. Menossa on periodi 1, ja olen ottanut siihen kolme viiden opintopisteen arvoista kurssia:
Kulttuurien tutkimuksen johdantokurssi
Jos opiskelualana on kulttuurien tutkimus, on aika lailla pakko aloittaa tästä kurssista. Joka kerralla on eri luennoitsija esittelemässä omaa tutkimusalaansa. Olen löytänyt uusia, yllättäviäkin kiinnostuksen kohteita – sekä toisaalta sellaisia suuntia, joihin en AINAKAAN halua lähteä, mikä on oikeastaan aivan yhtä tärkeää.
Johdanto antiikin kulttuureihin
Tullessani yliopistoon en edes tiennyt, että tarjolla on antiikin kulttuurien opintokokonaisuus (30 opintopistettä). Kuulin siitä vasta orientaatioviikolla järjestetyllä infoluennolla, ja siinä samassa silmäni rävähtivät auki. Antiikki veti jostain selittämättömästä syystä puoleensa, tai no, tiedättehän innostukseni Roomaa kohtaan, joten kai tähänkin syynsä oli. Luennoilla puhutaan muistakin kiehtovista aiheista kuten Knossoksen palatsista, Pompeijista ja Vesuviuksen purkauksesta. Aion ehdottomasti jatkaa antiikin parissa johdantokurssin jälkeen. Haaveenani on näiden yliopistovuosien aikana oppia myös sujuvaa italiaa. (Klunks, ei nyt mitään paineita sentään. Sanotaan vaikka, että olisi kiva saavuttaa jonkinlainen käytännön kielitaito eli vetreyttää lukioitaliani uudelle tasolle. Latinan opiskelusta en vielä tiedä. Tai muinaisegyptin! :D)
Sustainable Stewardship of Nature and Indigenous Ecological Knowledge
Heti pääsee opiskelemaan myös enkuksi! Tämä on verkkokurssi, jossa käsitellään alkuperäiskansojen luontosuhdetta. Koko homma suoritetaan verkkoympäristössä, vaikka omalta sohvalta. Aihe on valtavan mielenkiintoinen, mutta en ole toistaiseksi onnistunut järjestämään itselleni tarpeeksi aikaa hiljaiseen etätyöskentelyyn. Siinä seuraava tavoitteeni.
Uusi elämäntapa pistää ylikierroksille
Se, että juoksen nyt yliopistolla lähes päivittäin, on ollut valtava muutos aikaisempaan pääasiassa kotitoimistolle sijoittuneeseen hitaaseen päivärytmiini. Ei enää haahuilua aamutakissa. Tuntuu kuin olisin jatkuvasti pienessä liikkeessä ja virittyneessä tilassa – silloinkin, kun istun paikallani. Tunnistan tässä jonkinlaisen aavistuksenomaisen loppuunpalamisen vaaran, joten yritän välillä myös pysähtyä ja rauhoittua.
Ihanaa on kuitenkin se, miten ympäröivä maailma on avautunut uudella tavalla. Helsingin keskustasta on tullut kotini jatke – jonkinlaista avointa (ja isoa!) olohuonetilaa, jossa istun, syön, kirjoitan ja kuljeskelen. Olen löytänyt nurkkauksia, joissa voi tehdä omia juttujaan ihan rauhassa, ja tiedän aina, mistä saa kahvia. Kuljen pahvimuki kädessä ovista sisään ja ulos ja luen tieteellisiä artikkeleita bussissa. (Myönnetään, että kirjoitan myös tätä Mangostania-blogia yliopiston kirjastossa…)
Olen pitkästä aikaa taas niin elossa!
