Muistoja menneisyydestä: Kawthaung, Myanmar

Nyt tulee varsinainen blast from the past. Myanmar oli eksoottinen päiväretkikohde eräälle nuorelle toimittajalle viisitoista vuotta sitten!

Matkablogeissa kirjoitetaan yleensä hiljattain tapahtuneista matkoista, mutta ei kai se mikään sääntö ole? Katselin vanhoja valokuvia ja huomasin, että olen ollut aika monessa mukana jo ennen nettiaikaa. Vanhat tapahtumat unohtuvat harmittavan helposti, koska niistä ei ole tietokoneen ruudulla pyöriviä ”todisteita” eli blogipostauksia. Tänään haluankin yllättäen kertoa retkestäni Myanmariin (Burmaan) vuonna 2005. Saattaapa jatkossa tulla muitakin muisteluita, jos oikein innostun.

Nykyään pidetään itsestään selvänä, että digikuvia jaetaan somessa. Vuonna 2005 kirjoitin printtilehteen (Matkaopas) eikä minulla ollut mitään omia sivustoja tai some-profiileita. Jonkinlainen digikamera sentään löytyi järjestelmäkameran lisäksi (ei tarvitse varmaan mainitakaan, että kuvasin suurimmaksi osaksi (dia)filmille? Omat lapseni tuskin tietävät, miltä sellainen edes näyttää!)

Onneksi tuo alkeellinen digipokkari oli mukana päiväretkellä Myanmarissa. Kovin montaa kuvaa en sillä ottanut, sillä noihin aikoihin tyylinä oli kuvata vähän ja harkiten. Filmikameraan tottunut ei oikein osannut muuta. Nykyään räiskitään tuhat kuvaa ja valitaan jälkeenpäin parhaat päältä.

Matka, johon Myanmarin päiväretkikin kuului, oli Thaimaan valtion matkailutoimiston järjestämä lehdistömatka eteläiseen Thaimaahan. Reissun aikana kävimme ainakin Chumphonissa ja Khao Sokin kansallispuistossa. Niiden lisäksi jäi erityisesti mieleen venematka Ranongista Myanmarin puolelle.

Nykyäänhän moni on käynyt Myanmarissa, eikä sen nimessä ole enää niin salaperäistä kaikua. Tuolloin se tuntui kuitenkin melko eksoottiselta ja vähän jännittävältäkin.

Rajanylitys oli oma prosessinsa: veden päälle rakennetussa paalutalossa Thaimaan puolella oli raja-asema, jossa vierähti aikaa passien kanssa. Lopulta saimme luvan nousta pieneen veneeseen, joka kuljetti meidät Myanmariin.

Kaupungin nimi oli Kawthaung. Heti saapuessamme huomasin eron Thaimaahan: temppelit ja buddhat näyttivät vähän toisenlaisilta, kaduilla kulki paljasjalkaisia, tummanpunaiseen kaapuun pukeutuneita hyvin nuoria poikia – olisivatko olleet edes 10-vuotiaita – ja naisten ja tyttöjen poskissa oli valkoista thanaka-tahnaa, jota Myanmarissa tyypillisesti käytetään kauneustuotteena.

Torilla myytiin eläviä sammakoita ja feikkireppuja. Ihmiset hymyilivät ujon ystävällisesti ja suostuivat mielellään kuviin. He näyttivät aidoilta ja vilpittömiltä, ja heidän silmissään oli utelias katse. Hymyilin takaisin niin paljon kuin vain pystyin. Olin kiitollinen, että sain käydä heidän maassaan, vaikkakin vain lyhyesti.

Oli ilo löytää nämä kuvat, sillä ne ovat itsellenikin nostalginen nojatuolimatka Myanmariin. Viimeisessä otoksessa, paluumatkalla, heitän taiteltua lehtikääröä veteen. Niin piti kuulemma tehdä: se tarkoitti, että palaisin joskus uudelleen. En ole sen koommin käynyt Myanmarissa, mutta toivottavasti vielä joku päivä saan siihen tilaisuuden!