Pikakelauksella opiskelijaksi ja välissä lomareissulle

Oikein odotan, että joku kysyy kuulumisia. Aina en pääse sanomaan: Mitäs tässä, kävin Portugalissa ja ilmoittauduin Helsingin yliopistoon!

Edellisessä postauksessa kerroin, että hain pitkän ajan jälkeen Helsingin yliopistolta opinto-oikeuden palautusta – ja sain sen. Paljastetaan nyt tässä, että tulen opiskelemaan humanistisessa tiedekunnassa kulttuurien tutkimusta, opintosuuntana Aasian tutkimus.

Onhan se vähän järkyttävää, että alkuperäinen pääaineeni on menty lakkauttamaan! Vuonna 1994 pääsin opiskelemaan Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitokselle Japanin tutkimusta, jota ei enää ole. Sen vuoksi minulle tarjottiin nyt kahta vaihtoehtoa: ihan vain yksinkertaisesti kulttuurien tutkimuksen tai kielten kandiohjelmaa. Valinta oli onneksi helppo.

Aikoinani pääsin opinnoissani (muistaakseni) melko pitkälle, viihdyinhän yliopistolla lähes kymmenen vuotta. Kaikki suorittamani kurssit ovat kuitenkin aikaa sitten vanhentuneet ja aloitan nyt alusta – kuin kuka tahansa uusi opiskelija. (Kuten huomaatte, vauhti ei ole koskaan ollut vahvuuteni.)

Mutta miksi juuri nyt? Siihen en oikein osaa vastata. Vaikka olin jo joitain vuosia mietinyt, pitäisikö ottaa yliopistoon yhteyttä ja kysyä opiskelumahdollisuudesta, tapahtui kaikki lopulta jonkinlaisesta hetken mielijohteesta ja pikakelauksella muutamassa päivässä, juuri kun olin pakkaamassa Portugalin-matkaa varten. En edes ajatellut, että yliopisto reagoisi pyyntööni niin nopeasti – tai että pääsisin tuosta vain sisään. Se tuli pienenä yllätyksenä!

Ennen Portugalin-reissua ehdin onneksi hoitaa suurimman osan virallisista asioista, mm. uusien nettitunnusten käyttöönoton ja lukukausi-ilmoittautumisen maksuineen. Olen nyt virallisesti opiskelija, mikä kuulostaa todella kummalliselta – ja samalla innostavalta!

Mutta mutta. Olihan siinä kaikenlaisia teknisiä ongelmia. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että yliopiston tietojärjestelmät ovat muuttuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Aluksi en ymmärtänyt niistä mitään. Tunsin itseni lapseksi, joka painelee nappuloita sieltä täältä ja sekoittaa koko systeemin. Lopulta jouduin lähettämään viestin opiskelijaneuvontaan, jossa asia hoidettiin ammattimaisesti loppuun.

Kesken prosessin kävin matkalla, ja palattuani olin unohtanut senkin vähän, mitä olin juuri oppinut yliopiston tietojärjestelmistä. En enää edes muistanut, minkä nimiselle sivulle opiskelijan piti kirjautua. Kaikki alkoi alusta.

Tällä hetkellä opettelen, miten tehdään opintosuunnitelma ja ilmoittaudutaan kursseille. Tai no, yhdelle kurssille onnistuin kyllä jo ilmoittautumaan, mutta se oli vahinko. Lisäksi pitäisi tilata opiskelijakortti. (Nauran ääneen. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä.)

Portugalin matka oli kyllä hieno: näimme kaksi upeaa kaupunkia, Lissabonin ja Porton, joista kirjoitan pian Matkastoon. Olen jo julkaissut matkakuvia sometileilläni, ja lisää tulee. Huomaan, että kun yksi asia elämässä alkaa vauhdilla rullata, vetää se mukanaan muitakin osa-alueita. Kirjoitusinto on palannut ja saan enemmän aikaan. Se on hyvä.

Voisin pian kirjoittaa myös siitä, miten yliopisto-opiskelu on muuttunut parissakymmenessä vuodessa ja miltä tuntuu mennä uudestaan mukaan niihin geimeihin keski-ikäisenä. Veikkaan, että aihe on monelle kiinnostava – enhän voi olla ainoa, jolla nämä asiat ovat pyörineet mielessä. Minulta saa myös kysellä, ainakin fiiliksistä, mutta koska olen tällä hetkellä aivan pihalla kaikista käytännön asioista, ohjaan sellaisista kyselijät mieluiten virallisen opastuksen piiriin. Tähän asti Helsingin yliopiston neuvonta on toiminut oikein hyvin.

Kuvituksena otos Portugalista. Seuraile Matkastoa, jossa ilmestyy piakkoin ainakin Lissabonin vinkkijuttu! Minä lähden nyt selvittelemään, miten saisin hankittua itselleni opiskelijakortin ja bussilipun. Pitäisiköhän ilmoittautua myös ainejärjestön jäseneksi? Siellähän saatetaan järjestää jotain kivoja bileitä. (Nyt on pakko kysyä: käytetäänkö sellaista sanaa edes enää?) 😀

Kiitos muuten kaikista niistä kannustavista ja rohkaisevista viesteistä, joita olen saanut edellisen postaukseni jälkeen. Korona-aika on koetellut meistä monia, mutta yhtäkkiä muistin taas, kuinka ihania ihmiset yleisesti ottaen ovat. Jokaisella ystävällisellä sanalla on suuri merkitys!