Uusi alku: blogi muuttuu

Neljä asiaa, joiden avulla päätin luoda itselleni toimivamman kirjoitusprosessin – ja viidentenä pieni uutispommi.

Maailma on järjestänyt erikoisia yllätyksiä viime vuosina. Maailmanlaajuisesti tuli ensin pandemia ja sitten vielä sota. Henkilökohtaisesti olen kokenut lukuisia pienemmän mittakaavan vastoinkäymisiä. Ajattelinkin, että lopetan koko matkakirjoittamisen. Korkeammat voimat eivät ilmeisesti halunneet minun jatkavan sillä tiellä.

Ymmärrän nyt, että korona-aika sekoitti elämäni melko perusteellisesti noin kolmeksi vuodeksi. Omalla kohdallani kyse ei ollut mistään etätöistä johtuneesta eristäytymisestä – se on minulle introverttina yksinyrittäjänä muutenkin tuttua – vaan siitä, että identiteettini meni sekaisin. Matkailusta tuli vaikea, jopa välteltävä aihe. En enää tiennyt, kuka olen, mitä teen ja mitä minun olisi ehkä pitänyt olla tai tehdä.

Hankalaa kyllä, menetin myös kaikki tunteeni, joita tarvitsen luovaan kirjoittamiseen. Kolme vuotta olenkin satunnaisia juttuja lukuun ottamatta ollut todella lukossa tekstin tuottamisessa.

Olen kuitenkin viime aikoina jutellut muutamien ystävien kanssa ja huomannut, etten ole näiden ongelmien kanssa yksin. Kuulostaa lattealta ja itsestäänselvältä todeta, että puhuminen muiden kanssa auttaa. Se on kuitenkin totta, ja se pitäisi aina muistaa jo siinä vaiheessa, kun ei vielä ole kokonaan jumissa.

Viime vuonna matkustin kaksi kertaa ulkomaille, mikä oli koronapandemian jälkeen jo paljon. Keväällä olin Alankomaissa ja syksyllä Roomassa. Ensimmäistä kertaa en kuitenkaan kirjoittanut matkoista mitään tänne blogiin. Tunsin, että minun piti elää ne vain itseäni varten. Jotain kuitenkin tapahtui Roomassa, lempikaupungissani: sen ilmapiiri innosti ajattelemaan asioita uudelleen. Ymmärsin, että haluan kyllä kirjoittaa. Tavan, jolla haluan sen tehdä, täytyy kuitenkin muuttua.

Tässä siis pohdintani lopputulos.

Tämä blogi muuttuu.

  1. Alan kirjoittaa päiväkirjamaisesti, enemmän itsestäni ja ajatuksistani. Toimittajana minulla on usein kiusaus kirjoittaa ns. ajatonta sisältöä, mutta nyt yritän pysyä hetkessä. Blogi palaa siis sellaiseen perinteiseen tyyliin, jollaisesta blogit alun perin opittiin tuntemaan (vaikken itse olekaan aiemmin sitä tyyliä paljon hyödyntänyt).
  2. Luovun hakukoneoptimoinnista. Tämä ei ehkä sano lukijalle mitään, mutta kirjoittajalle se on iso asia. Tunnen, että se on rajoittanut kirjoittamistani aivan liikaa. Jatkan hakukoneoptimointia verkkolehdessäni (matkasto.net), jossa imestyy jatkossakin juttuja asia-aiheista. Täällä blogissa haluan kuitenkin kirjoittaa vapaasti, ilman mitään teknologisia kahleita.
  3. Yhden ison aiheen sijasta alan julkaista poimintoja tai koosteita mielessäni olevista asioista. Tämä mahdollistaa uudenlaisen sisällön. On nimittäin niin – uskokaa tai älkää – että mitä rajatumpi aihe, sitä enemmän kirjoittamiseen menee aikaa. Yleensä hylkään 90 % päässäni pyörivistä aiheista, sillä aikani ei yksinkertaisesti riitä. Enää ei välttämättä tarvitse tehdä niin.
  4. Alan julkaista säännöllistä sisältöä. Tämä pitää kirjoitusvirettäni yllä ja pysyn aktiivisena myös muualla kuin täällä blogissa. Ajattelin alustavasti, että äsken mainittu kooste voisi ilmestyä kerran viikossa, esim. tiistaisin (paitsi silloin, kun se ilmestyy joku muu päivä!). Palaan tähän vielä, kun olen päättänyt.
  5. Nyt tulee ehkä se kaikkein yllättävin – Helsingin yliopisto myönsi minulle juuri, noin 20 vuoden jälkeen, opinto-oikeuden palautuksen! Kirjeessä sanotaan, että saan ilmoittautua yliopistoon. Mitä tämä tulee käytännössä tarkoittamaan, se selviää varmasti itsellenikin tässä kevään aikana. Olen samanaikaisesti innoissani ja kauhuissani. Epäilemättä kuulette aiheesta vielä lisää, sillä opiskelualani liittyy… oikeastaan aivan kaikkeen, myös tähän blogiin.

Kylläpä mieli keveni, kun sain kertoa teille lukijoille ajatuksistani. Ne ovat olleet takaraivossa jonkinlaisena mörkönä jo kauan. Kiitos että kuuntelitte!

Nyt alan hyvillä mielin pakata Portugalin-matkaa varten. On mukavaa päästä taas maailmalle koko perheen voimin. Jos haluat seurata seikkailujamme Lissabonissa (ja vähän myös Portossa), kannattaa ottaa seurantaan Instagram-tilini. Myös Facebookissa kuvia tulossa kahdellekin sivulle: Mangostaniaan ja Matkastoon. Ihan niin kuin ennen vanhaan.

Portugalista palattuani istahdan jälleen tämän blogin pariin. Lupasinko kerran viikossa? Teen ainakin parhaani!

PS. Kahvikuppikuva on Roomasta, hotellimme kattoterassilta. Se symboloi minulle koko tätä prosessia, jonka olen viimeisen kolmen vuoden aikana käynyt läpi. Tai oikeammin: prosessin päätöstä. Sillä: meistä jokainen saa nauttia kahvinsa missä haluaa ja juuri niin kuin haluaa – ja se on elämän ristiaallokossa lopulta aina hyvä muistaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 ajatuksia aiheesta “Uusi alku: blogi muuttuu”