Vanha Delhi on päättymätön seikkailu. Jos rakastat rappioromantiikkaa, tässä pari testattua vinkkiä. Omin päin tarvitset niihin ohjeet!
Intialaiset tuttavamme ja sukulaisemme eivät aivan täysin ymmärrä, mikä minua vetää vanhaan Delhiin. Heille se on rasittava ja likainen hullunmylly, jossa pyöriminen ei ole mitään rentoa ajanviettoa. He menevät mieluummin shoppailemaan moderneihin ostoskeskuksiin ja kävelylle siististi parturoituihin puistoihin. Minä olen Delhissä kuitenkin turisti ja haluan kokea sitä oikeaa Intiaa, sellaisena kuin sen omassa mielessäni kuvittelen: historiallisena, värikkäänä ja meluisana. Siksi tunnen suurta vetoa vanhaa Delhiä kohtaan.
Chandni Chowk on vilkkain osa vanhaa Delhiä – valtavan kokoinen, labyrinttimaisista kujistaan tunnettu kaoottinen ostosalue, joka saa pään pyörälle. Ei se ainakaan päiväsaikaan mitenkään erityisen vaarallinen paikka ole: turistikin voi siellä melko huoletta vaellella, jos vain varoo mahdollisia taskuvarkaita. Ongelma on kuitenkin se, että alue on aivan mahdottoman sokkeloinen ja sekava. Eksyt sinne lähes heti, eikä monikaan osaa auttaa, vaikka kuinka kyselisit tietä.
Mennäksesi Chandni Chowkiin kuljeskelemaan ja varsinkin löytääksesi sieltä jonkin tietyn paikan sinulla pitäisi oikeastaan olla hindiä puhuva opas, joka tuntee kujat. Turisteille helpoin tapa tutustua alueeseen onkin lähteä opastetulle kävelykierrokselle. On olemassa paljon yrityksiä, jotka järjestävät näitä kierroksia ryhmässä tai yksityisesti. Emme kohdanneet Chandni Chowkissa yhden yhtä ulkomaalaista, joka ei olisi liikkunut oppaan kanssa, joten se taitaa olla melkeinpä normi. Helpoimmalla siis pääset, jos olet yhteydessä johonkin toimistoon ja liityt porukkaan – tai palkkaat itsellesi oman oppaan. (Googleta vaikka Old Delhi walks, niin löydät paljon vaihtoehtoja.)
Me emme kuitenkaan ole koskaan noudattaneet äskeisiä ohjeita vaan lähteneet Chandni Chowkiin ihan omin päin. Niin nytkin. Mukana oli toki hindiä puhuva mieheni, nuoruudessaan Delhissä vuosikausia asunut, mutta arvatkaa tunsiko hän alueen karttaa. Oli se kuitenkin parempi kuin ei mitään, ja kyselytekniikalla eteneminen onnistui jotenkuten. Voin siis kertoa muutamia vinkkejä, jos joku on niin hullu, että päättää lähteä itsekseen tuonne seikkailemaan. (Itse asiassa suosittelen sitä lämpimästi – ei eksyminen niin kamalaa ole!)
Jama Masjid, hyvä aloituspiste
Ehkä helpoin tapa aloittaa Chandni Chowkin valloitus on hankkiutua Delhin suurimman moskeijan Jama Masjidin edustalle. Se ei ole suosikkipaikkani Delhissä, sillä moskeijalle johtava väylä on melko likainen ja täynnä kaiken maailman huutavia lenkkarikauppiaita. Me satuimme valitsemaan päiväksi perjantain, jolloin väkeä oli vielä normaaliakin enemmän. Sen perusteella melkeinpä suosittelisin jotakin toista viikonpäivää.
Jama Masjid itsessään on upea rakennus: ehkä haluat kiivetä sen portaille katsomaan maisemia tai mennä jopa sisään. Me olemme pyörineet sen liepeillä jo aiemmilla matkoillamme, joten nyt käännyimme juuri ennen portaita oikealle, kapealle markkinakujalle, ja sukelsimme sen läpi. (Vähän epämääräiseltähän se näyttää, mutta rohkeasti sekaan vain!)
Naughara – se ihana katu, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan
Olin tehnyt läksyni ennen Chandni Chowkin keikkaa. Tiesin, että jossakin sen syövereissä olisi pikkuinen historiallinen katu, kaunis kuin karamelli, ja sinne halusin. Naughara tarkoittaa kirjaimellisesti yhdeksää taloa, joilla viitataan kadun varrella sijaitseviin historiallisiin majataloihin, haveleihin. Se on yksi Chandni Chowkin turistinähtävyyksistä, ja siellä piti siis olla useita vanhoja, värikkäitä ovia valokuvattavaksi.
No niin. Yritäpä kysyä tietä Naugharalle. Ensinnäkin yritä lausua Naughara. Vähän niinkuin noogar, ärrää pehmeästi suussa pyöräyttäen. Ei onnnistu. Aivan tuntematon paikka kaikille ohikulkijoille, koska he ovat kiinnostuneita vain ostoskaduista. Lisäksi hämmästyttävän harva ohikulkija puhuu englantia. Hindinkielinen mieheni osasi kyllä pyöräyttää ärrää, mutta ei se auttanut. Hän myös ihmetteli, miksi sanan perässä on englanniksi ylimääräinen A. (Ennenkin on huomattu, että britit ovat Intiassa vääntäneet kaikki nimet aivan kummallisiin kirjoitusasuihin.)
Aloin jo luopua toivosta, mutta sitten yhtäkkiä kuulin yhden riksakuskin kysyvän: Kinari Bazar? Yes, yes, huusin. Olin nähnyt sen kartalla Naugharan lähellä. Hypättiin kyytiin ja kuski polkaisi matkaan. Ehkä ne Instagram-ovet vielä löytyisivät.
Jos yrität päästä Naugharalle, kannattaa muistaa, että se on vilkkaan ostoskadun Kinari Bazar Roadin sivukatu. Se löytyy kyllä Google Mapsista, mutta syystä tai toisesta et ehkä keskellä Chandni Chowkia pysty käyttämään kännykkää. Wifiä on turha etsiä, ja yhteydet ovat Intiassa muutenkin mitä ovat. Kirjoita siis nimet vaikka lapulle ylös.
Naughara itsessään on lyhyt kadunpätkä, jossa todella odottaa kokoelma värikkäitä, vanhoja havelien ovia. Koska kadulla ei ole kauppoja, vallitsee siellä erikoinen, hiljainen tunnelma: ei uskoisi, että kulman takana kuohuvat Chandni Chowkin hektisimmät ostoskadut. Siinäkin mielessä Naughara on mukava pysähdyspaikka, jossa voi hetken hengähtää rauhassa.
Naugharan toisessa päässä on jainalaistemppeli (ja majatalo) Jain Dharamshala, joka on myös merkitty Google Mapsiin. Meille tuli siitä kotoinen olo, sillä niin kuin olen joskus maininnutkin, jainalaisuus on Intian-sukulaistemme uskonto. Temppelissä oli kuvauskielto, mutta jos tänne saakka pääset, käy ihmeessä katsomassa tuon hienon historiallisen rakennuksen kaikki kerrokset.
Khari Baoli – löysin oman, salaisen Delhini kattojen yltä
Naugharalta matkamme jatkui Khari Baolille, Aasian suurimmalle maustetorille, josta olin nähnyt etukäteen upeita kuvia netissä. Sen nimi oli tuttu kaikille riksakuskeillekin, mutta eteneminen ruuhkaisilla kujilla kesti aivan tuhottoman kauan. ”Kävellen olisit jo perillä” pitää usein paikkansa Chandni Chowkissa, paitsi että kävellen et löytäisi minnekään. Parempi siis vain istua kiltisti riksassa ja odottaa. Sitäpaitsi, nämä riksamatkat ovat Chandni Chowkissa ehdottomasti osa turistikokemusta!
Khari Baoli tosiaan on Aasian suurin maustetori, mutta jos etsit sitä Google Mapsista, voit helposti joutua harhaan. Siellä ”Asia´s Largest Spice Market” on merkitty aivan väärään kohtaan, jonnekin Jama Masjidin taakse. Älä vain sinne lähde! Muutenkaan karttoihin ei voi Chandni Chowkissa aina luottaa, sillä paikkoja on ripoteltu niihin vähän sinnepäin.
Kun viimein pääsimme Khari Baolille, olimme edelleen aavistuksen väärässä paikassa. Tupsahdimme keskelle vilkasta risteystä ihmettelemään, missä se kuvista tuttu rappioromanttisen kaunis tori oikein oli. Sen sijaan näimme vilkkaasti liikennöidyn kadun, jonka reunoilla oli kyllä värikkäitä maustekojuja joka lähtöön – miljöö vain oli aivan toisenlainen kuin piti. Selvisi, että Khari Baoli ei ollutkaan yksittäinen maustetori vaan hyvin laaja alue. Jossakin siellä oli ehkä etsimämme paikka, mutta emme tienneet sen nimeä. Voihan hitto, tähänkö tämä nyt päättyi?
No ei sittenkään. Huomasimme portin, joka jo hetken näytti lupaavalta, mutta johtikin ison moskeijan pihalle. Missä täällä on sisäpihalla maustetori, ihmettelimme ääneen. Joku tuli sanomaan, että se on naapurikorttelissa. Kuljimme vilkasta katua maustekojujen vieritse, kunnes löysimme pienen porttikongin. Sen yläpuolella luki Gadodia Market! Tämä olisi ollut hyvä tietää etukäteen, mutta ainakin olimme nyt perillä. Laita sinä nimi lapulle, koska unohdat sen kuitenkin eikä kännykkä sitten toimi.
Jos minulla on Delhissä jokin sellainen paikka, jonka tunnen omakseni ja jota haluaisin suositella muillekin, on se tästä lähin aina Khari Baolissa sijaiseva Gadodia Market. Antakaahan kun kerron siitä lisää, mutta ensin yksi juttu.
En hämmästyisi, jos muillekin naisille kävisi näin, joten ole varuillasi!
Heti päästyämme porttikongista sisään jouduimme keskelle maustekärryistä johtunutta ruuhkaa. eikös siinä sitten ylimääräinen käsi käynyt suoraan takamukseen kiinni! Ihan kunnolla vieläpä. En siinä vaiheessa pystynyt edes kääntymään, mutta heti tungoksen selvittyä mainitsin asiasta kovaan ääneen tyttärelleni:
– Jestas, joku tarrasi äsken mun peffaan!
– Niin munkin! hän huusi.
No olipas kiva sisääntulo, mietimme aivan raivoissamme. toisaalta, mitäpä muuta voisi odottaa tällaisessa paikassa, jossa länsimainen nainen erottuu joukosta kuin huutomerkki.
Gadodia Marketiin päästyäsi sinun pitää tietää eräs toinenkin tärkeä juttu. Kyseessä on neliskulmainen maustetukkutori, jonka voi kiertää katutasossa ja palata lähtöpaikkaan. Niin kannattaakin tehdä, mutta se ei kuitenkaan ole sitä, mitä täältä etsit. Ideana on päästä kattojen tasolle. Aivan toinen asia on kuitenkin löytää ne ylös menevät portaat.
Kokeilimme yhtä kapeaa ja pimeää portaikkoa, mutta se päättyi kahden kerroksen jälkeen lukolla suljettuun rautaporttiin. Yritimme kysyä neuvoa raottamalla jotakin keittiön takaovea, josta pölähti päällemme mausteinen höyrypilvi. Meitä viittoiltiin menemään takaisin alas. Tässä vaiheessa hindin taito oli aika oleellista, mutta voit tietysti kokeilla ilmankin. ”Ylös” on hindiksi muuten oopar (lausutaan suurinpiirtein uupr).
Lopulta löysimme kyselemällä ne pienet, hämärät portaat, jotka näyttivät sellaisilta, ettei ulkopuolisilla ollut sinne mitään asiaa. Ne sijaitsivat lähellä torin sisääntuloporttia. Hieman epätietoisina jatkoimme kerrokset ylös saakka, vaikka tunsimme olevamme aivan väärässä, ehkä vähän vaarallisessakin paikassa. Harvoin olen kiivennyt niin epäilyttävää portaikkoa mihinkään, enkä olisi yksin ehkä mennyt nytkään. Koko perheen voimin uskalsimme kuitenkin.
Pelko oli turha. Otettuani viimeisen askeleen pimeydestä kattotasanteelle tajusin heti olevani oikeassa paikassa. Siinä se nyt oli, vanha Delhi silmieni alla. Jos (ja vain jos) rakastat rappioromantiikkaa niin kuin minä, ymmärrät tunteeni. Lähdin täysillä kuvaamaan, sillä alkoi olla jo myöhäinen iltapäivä ja valo väheni uhkaavasti. Tiesin jo silloin, että minun olisi päästävä tähän paikkaan vielä monta kertaa uudelleen.
Katolta avautui näkymä myös viereisen Fatehpuri Masjid -moskeijan pihalle. Siellä näkyi se porttikin, josta olimme ensin yrittäneet sisään maustetoria etsiessämme. Kupoli oli yläilmoista niin kaunis!
Kattojen kautta pystyi kiertämään koko korttelin. Tuntui harvinaiselta ja etuoikeutetulta löytää keskeltä kuohuvaa Chandni Chowkia tällainen paikka, jossa katujen melu hälveni yläilmojen rauhaksi. Se oli pieni salainen tutkimusmatka lähitalojen pyykkitelineille ja apinoiden valtakuntaan. Katutasolta ei edes olisi huomannut, että siellä ylhäällä, kaikessa rauhassa, elelee niin suuri apinayhteisö. Ensin vähän jännitti tunkeutua apinoiden reviirille, mutta muistimme Balilta Ubudin apinametsästä hyvän neuvon: kulje rauhallisesti äläkä katso niitä silmiin. Se toimi.
Vietimme katolla niin paljon aikaa, että hämärä alkoi laskeutua ja oli pakko tulla alas. Olisin voinut vielä jatkaa. Astuminen takaisin katutasolle palautti meidät kirjaimellisesti maan pinnalle, vanhalle Delhille tyypilliseen meluun ja tungokseen. Kas, kadunkulmassa seisoi lehmäkin. Olimme palanneet satumaailmasta siihen tavalliseen Intiaan ja paras päiväni Delhissä oli päättymässä. Nyt tiedän, minne suuntaan seuraavalla kerralla. Sisäänkäynti ja portaatkin löytyvät silloin nopeammin!
Osa tämän postauksen kuvista on tyttäreni Aulin ottamia.
