Tyttöjen irtiotto: keväinen Rooma!

Vuodenvaihteessa tein lupauksen, että veisin molemmat lapseni tänä vuonna pienelle kahdenkeskiselle matkalle. Nyt puolet lupauksesta on jo lunastettu.

Some-kanaviani seuraavat tietävätkin, että palasimme Aulin kanssa hiljattain tyttöjen reissulta Roomasta. Niinhän siinä kävi, että ”pieni kahdenkeskinen matka” paisui kokonaiseksi unohtumattomaksi viikoksi Ikuisessa kaupungissa. Minulla ei ollut erityisiä ennakko-odotuksia – tärkeintä oli päästä ”johonkin” ja viettää aikaa yhdessä. Upea ja yllättävä Rooma löi kuitenkin tajun kankaalle. Tästä matkasta tulette kuulemaan vielä paljon lisää!

Yövyimme Navonan alueella kahdessa erilaisessa hotellissa, jotka esittelen myöhemmin. Sen sanon jo nyt, että viikossa ehdimme rakastua Navonaan. Se ei ollut vaikeaa, kun ympärillä oli niin paljon kauneutta. Navona on monilla mittareilla sitä hienointa Roomaa. Olen kiitollinen lähisuvulle, joka painosti varaamaan hotellit sieltä – muuten olisimme ehkä päätyneet jonnekin kaupungin laitamille ja harmitelleet koko loman ajan, kuinka ihanaa olisi ollut asua juuri Navonassa.

Tässä postauksessa on kuvituksena näkymiä meidän ”kulmiltamme”. Myönnettävä toki on: olihan siellä aika paljon turisteja. Ei tietenkään voi olettaa, että noista ainutlaatuisista kortteleista ja aukioista saisi nauttia yksinoikeudella. Kaikki tiet kun vievät Roomaan, ja monet niistä nimenomaan Navonaan.

Piazza Navonan sanotaan olevan Rooman kaunein barokkiaukio. Kun kuljimme sen läpi aamiaiselle, tunsin aivan eritystä onnnellisuutta koko tästä maailmasta ja omasta olemassaolostani. Vaikka puolipukeisina kekkaloivien patsaiden takapuolet hetkittäin vähän naurattivat, oli tämä piazza joka kerta yhtä mykistävä kulttuurihistoriallinen ja taiteellinen elämys.

Yksi Rooma, kolme teemaa

Matkallamme oli kolme tarkoitusta. Ensinnäkin halusimme kokea Rooman kevään. Olimme vähän myöhässä, sillä lämpötila kipusi jo huhtikuun alussa joka päivä yli pariinkymmeneen asteeseen ja ajoittain tuli oikein hiki. Tuntui enemmänkin kesältä, sellaiselta hyvältä suomalaiselta kesältä. Roomalle tyypillistä kevätsadetta emme saaneet oikeastaan ollenkaan, mutta siitä ei varmaan voi valittaa.

Toinen teema oli äidin ja tyttären yhteinen matka. Vaikka olemme matkustaneet ympäri maailmaa, emme koskaan ole varsinaisesti reissanneet kaksistaan. Kokemus oli molemmille tärkeä. Oli hauska nähdä, kuinka keski-ikäistyvästä äidistä kuoriutui selfieitä räiskivä hengailija ja teini-ikäisestä tyttärestä puolestaan aikuismaisesti asioihin suhtautuva pohdiskelija. Meillä oli hauskaa yhdessä!

Kolmas teema oli minulle henkilökohtainen: rohkeus lähteä. Vuosikausia olen liikkunut maailmalla joko puolison tai kollegoiden kanssa. Olen harvemmin ollut se aikuinen, joka ottaa täyden vastuun koko matkasta. On helppo turvautua toiseen, vaikka itsekin osaa. Nyt piti taas pitkästä aikaa kaivaa esiin se tyttö, joka parikymppisenä liikkui sujuvasti yksin Tokion metrossa. Kaikki meni hienosti: emme myöhästyneet mistään, sählänneet (kovin paljoa) tai edes eksyneet kertaakaan. Toki tiesin sen, piti vain vähän varmistaa.

Näiden kolmen teeman lisäksi saimme bonuksena sellaisen annoksen kulttuurihistoriaa ja kuuluisia nähtävyyksiä, että ihan hirvittää. Kerrottavaa Roomasta on paljon. Julkaisen lähiaikoina useita juttuja täällä Mangostania-blogissa, mutta jotkut aiheet saattavat taipua paremmin artikkeleiksi verkkolehti Matkaston puolelle. Jos rakastat Roomaa tai haaveilet matkasta sinne, kannattaa siis seurata molempia.

Ihanaa kevättä kaikille – kyllä se meille tänne Suomeenkin on jo vauhdilla tulossa.