Yllästunturin Kellokas on luontokeskusten aatelia. Sieltä ensivaellukseksi sopii satumainen Varkaankurun kierros eli Velhopolku.
Jos aikoo Ylläksen maastoihin vaeltamaan, on luontokeskus Kellokas ensimmäinen tärkeä etappi. Kellokkaassa kannattaa käydä siinäkin tapauksessa, ettei aio vaeltaa metriäkään – sisältä löytyy valtavasti kiinnostavaa katsottavaa kaikenikäisille ja näyttelyt ovat hienosti toteutettuja. Kaikin puolin todella korkeatasoinen luontokeskus!
Kellokkaassa viihtyisi pitempäänkin, mutta kun ympäröiviä maisemia katsoo, tekee mieli vaeltamaan. Edellisen päivän automatkasta puutuneita jäseniä saa vielä vähän oikoa, joten tässä vaiheessa pikku kierros riittää. Valinta on selvä: Varkaankurun kierrosta eli Velhopolkua kehutaan esitteessä kauniiksi – jopa Suomen kauneimmaksi luontopoluksi. Se alkaa luontokeskukselta ja on pituudeltaan vain 3,5 kilometriä. Pakko käydä testaamassa!
Varkaankuru – satumaista Lapin lehtoa
Varkaankurun luontopolulla kannattaa kulkea kiireettömästi – pysähdellä tutkimaan kasveja ja kuuntelemaan veden solinaa. Polku kulkee suurelta osin satumaisen vehreässä maisemassa, jossa lukemattomat purot risteilevät. Kurun pohjalla ne yhtyvät hieman suuremmaksi virraksi, joka kohisee taukoamatta. Lapin lehto rönsyää ympärillä kosteana. Metsän äänimaailma on lumoava.
Matkan varrelle osuu myös lampi, johon laskee pieni, kaunis vesiputous. Postikorttimaisema kyllä, mutta luonnossa ehdottomasti vielä kauniimpi kuin kuvissa. Sen lähellä olevalla modernilla grillipaikalla voi levähtää hetken ja jatkaa sitten hieman karumman maiseman kautta takaisin luontokeskukselle.
Ainoa harmi on, että Varkaankurun kierros on niin lyhyt. Melkein tekisi mieli lähteä uusintakierrokselle!
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto houkuttelee monia vaeltamaan tuntureille, mutta Varkaankurun kierrosta ei kannata jättää väliin. Se on kuin satukirjojen salainen laakso. Aivan varmasti siellä jossain, retkeilijöiden katseilta piilossa, asustaa myös pari keijua ja suippolakkinen velho.
