“Aika paljon kiviä tällä polulla” – se lause olisi pitänyt säästää myöhemmäksi. Pirunkuru koetteli, mutta ylhäällä maisema sai unohtamaan kaiken vaivan.
Pirunkuru. Olisihan se pitänyt ymmärtää jo nimestä. Olimme edellisenä päivänä retkeilleet ihastuttavassa Varkaankurussa niin leppoisasti, ettemme tulleet edes ajatelleeksi kuruja olevan monenlaisia.
Ylläksen Tähtipolku on noin 8 kilometrin pituinen vaellusreitti, joka kulkee alkumatkasta Kesänkijärveä myötäillen. Ensimmäinen etappi on järven rannassa sijaitseva kaunis laituri ja sen lähellä tulipaikka, jossa voi vähän hengähtää ennen todellista koitosta. Reitti on siihen asti hyvin helppo: jotkut pienet lapset saapuivat grillailemaan polkupyörillä.
Meidän retkemme oikeastaan vasta alkoi siitä.
Pirunkuru – mikä pirullinen nousu
Taukopaikan kohdalta Tähtipolku jatkui melko jyrkkää rinnettä ylös metsään. Lähdimme tarmokkaasti kapuamaan polkua, joka muuttui vähitellen yhä kivisemmäksi. “Aika paljon kiviä tällä polulla!” huudahdin tietämättä ollenkaan, mitä oli tulossa.
Kiviä tuli nimittäin jatkuvasti lisää. Ja lisää. Ja lisää.
Joskus on ihan hyvä, ettemme ole kovin perusteellisia suunnittelijoita. Tämäkin upea retki olisi todennäköisesti jäänyt meiltä tekemättä, jos olisimme etukäteen lukeneet reittikuvauksista lauseen “Pirunkurun kivikkoinen nousu on erittäin vaativa”.
Meillä oli muutenkin onni matkassa, sillä koko nousun ajan taivas oli pilvessä ja lämpötila hieman alle 20°C. En halua edes kuvitella, miltä Pirunkurussa tuntuisi taivaltaa helteellä, auringon paahtaessa.
Yksi poikkeus on kuitenkin tähän väliin kerrottava. 7-vuotias Alpo pinkaisi koko kurun ylös niin kovaa vauhtia, että jouduimme vähän väliä huutamaan Pysähdy! Kun me muut vielä taitoimme kivistä taivalta, teräsmies makasi mahallaan jossakin ylhäällä ja valitti, että odottaminen on tylsää. Empiirisen tutkimuksemme mukaan: mitä kevyempi henkilö, sitä helpompi Pirunkurun nousu on. Saa käydä testaamassa, pitääkö paikkansa.
Kesänkitunturi – lisää kiviä (ja kivikasoja)
Tunturin rinteessä kivet eivät oleellisesti vähentyneet Pirunkurun jälkeenkään. Ne muuttuivat kyllä vähän pienemmiksi ja pyöreämmiksi, ja askelkin oli huomattavasti kevyempi. What goes up, must come down, lapset laulelivat iloisesti. Meidän alamäkemme alkaisi kohta, muttei suinkaan vielä.
Seurailimme koko ajan Tähtipolun reittimerkkejä, jotka olivat tunturissa melko kaukana toisistaan. Välillä niitä oli vaikea erottaa kivisestä maisemasta. Polku ei kulkenut aivan Kesängin korkeimman huipun kautta, vaan ylitimme tunturin hieman matalamman painauman kohdalta. Söimme pienet eväät kivikossa. Silloin alkoi jo tuntua tosi hyvältä: me selvittiin Pirunkurusta! (Vaikka yhdelle nousu olikin helppoa ja tylsää.)
Taivas laittoi valot päälle laskussa
Laskeutuminen Kesänkitunturilta oli jotakin niin upeaa kuin vain kuvitella saattaa. Se oli mahdollisesti siihenastisen elämäni hienoin luontokokemus. Sää oli yhtäkkiä täydellinen, aurinko paistoi ja värit näyttäytyivät kirkkaina, kuin olisimme kävelleet maalauksessa. Kaikki Pirunkurussa koettu väsymys oli tiessään. Sillä hetkellä rakastuin entistä enemmän Lappiin.
Kauneinkin matka päättyy joskus. Saavutimme puurajan ja tulimme pian Tähtipolun toiselle kotapaikalle, jossa nautimme loput eväät. Koska ilma oli niin hyvä ja tunnelma korkealla, pidimme oikein pitkän tauon. Ehkä liiankin pitkän.
Aivan täydellistä – mikä voisi enää mennä pieleen?
Heti lähdettyämme aurinkoiselta kotapaikalta alkoi sataa. Ensin tihuutti vähän, mutta muutamassa minuutissa vettä alkoi tulla rankasti. Mietimme, kääntyisimmekö takaisin kodalle odottamaan, mutta päätimme kuitenkin jatkaa reitin loppuun. Jäljellä oli arviolta pari kilometriä.
Se taival tuntui pitemmältä kuin Pirunkuru, joka oli loppujen lopuksi ollut ihan kiva kokemus. Saavuimme parkkipaikalle uitettuina koirina.
Vaikka loppumatka ei sujunut kuin sadussa, meillä oli kuitenkin retkellämme uskomaton onni: kaunein auringonpaiste sattui juuri oikeaan kohtaan. Jos Kesängin huipulla olisi satanut niinkuin loppumatkasta satoi… ei, niin sitä ei ollut tarkoitettu! Kyllä luonto tietää.
One thought on “Ylläs, Tähtipolku: Kesänkitunturi & Pirunkuru”
Hyvin osuva kuvaus, tänään kävin tuon reitin, senverran oli muutosta tullu että nyt oli ihan oikea kota ja wc:t siinä kun mennään alaspäin, olivat senverran uuden näkösiä että ehkä jopa tänä kesänä rakennettu