Vaikka Nusa Lembongan on pieni saari, löytyy sieltä yllättävän monta erilaista rantaa. Me kiersimme ne kaikki – kävellen tai skootterilla.
Jungut Batu Beach – pitkiin kävelyihin
Jos Nusa Lembonganilta pitää mainita yksi ranta, on se ilman muuta Jungut Batu (tai: Jungutbatu). Kun koko saarella on pituutta noin neljä kilometriä, riittää tällä rannalla päästä päähän käveltävää kahden kilometrin verran. Jungut Batu on siis Lembonganin ylivoimaisesti pisin ranta. Muutaman päivän saa helposti kulumaan maleksimalla sitä vain edestakaisin eri vuorokaudenaikoina ilman mitään järjellistä tekemistä.
Jungut Batu näyttää kauniilta niin aamuauringon ensisäteissä, keskipäivän paahteessa kuin auringonlaskun aikaan. Varsinkin sen pohjoisosassa hiekka on mukavan sileää. Jos sää on kirkas, näkyy horisontissa Balin pyhä tulivuori Gunung Agung.
Mikään autio paratiisiranta Jungut Batu ei ole: rantaviivan tuntumaan on parkkeerattu paljon värikkäitä veneitä ja rannan äärellä on pieniä hotelleja ja ravintoloita vieri vieressä. Ilmapiiri on kuitenkin hyvin rauhallinen. Iltaisin paikalliset lapset leikkivät vedessä ja lennättävät hienoja omatekoisia leijoja.
Me majoituimme ensin Jungut Batun eteläpäähän (Bungalo No 7), sitten pohjoispäähän (Tarci Bungalows), joten rannasta tuli meille tuttu. Voit lukea vähän lisää hotelleistamme täältä.
Mushroom Beach – kotoisa poukama
Jungut Batun lisäksi toinen vilkkaampi turistikeskittymä Nusa Lembonganilla on Mushroom Beach, jonne myös useimmat saarelle tulevat veneet ankkuroituvat. Mekin kävimme siellä pari kertaa uimassa, syömässä ja nauttimassa auringonlaskusta rantabaarissa. Ranta oli huomattavasti pienempi kuin Jungut Batu, mutta uimiseen ihan kelvolllinen (veneitä ja niiden köysiä tosin oli paljon). Tunnelma oli kotoisa ja rento.
Löysimme Mushroom Beachilta pari suosikkipaikkaa, joissa viihdyimme huomattavan pitkään. Mushroom Beach Bungalows -hotellin terassi aivan rannan pohjoispäässä oli ensikosketuksemme alueeseen saavuttuamme sinne kävellen rantoja pitkin Jungut Batun suunnasta. Terassin läpi oli suorastaan pakko kävellä päästäkseen rannalle. Se sijaitsi vähän korkeammalla ja tarjosi kivan näköalan koko biitsin pituudelta. Parasta terassilla oli pieni uima-allas, infinity pool, jota asiakkaat saivat vapaasti käyttää. Vietimme altaalla aivan mahtavan, helteisen iltapäivähetken.
Rannan eteläpäässä suosikiksemme muodostui Mola Mola House värikkäine päivänvarjoineen ja tyynyineen. Se oli kiva istuskelu- ja ruokapaikka, ja taisi siellä joku mojitokin maistua (happy hour -hintaan). Jotta Mola Molasta saa ennen auringonlaskua parhaat tyynypaikat, kannattaa rannan tuntumassa kyttäillä jo hyvissä ajoin ja iskeä heti kiinni!
Tamarind Beach – hiljaisuutta ja korallialtaita
Tämä ranta osui kävelymatkamme varrelle kulkiessamme Jungut Batulta Mushroom Beachille. Sen äärellä on vain muutama hotelli ja tunnelma on hyvin hiljainen, suorastaa pysähtynyt. Neljä kiinalaisturistia tuli kokeilemaan melontaa ja muutama muu käveli rannalla, siinä kaikki. Me kahlailimme sileäksi hioutuneen korallivallin päällä ja pulahdimme uimaan sen reunalla oleviin kuoppiin, joissa oli todella lämmintä vettä (onneksi huomasimme merisiilit ajoissa).
Tamarind Beach ei missään nimessä kuulu Lembonganin parhaisiin rantoihin – se on hädintuskin uimakelpoinen – mutta sen tunnelmassa on jotakin mukavan erilaista. Ehkä juuri se hiljaisuus, rauha ja vähän eristynyt fiilis – kellään kun ei ole mitään varsinaista tarvetta mennä sinne. Jungut Batun ja Tamarind Beachin välissä on myös paljon pienempi poukama, Coconut Beach, jossa saa todennäköisesti nauttia auringosta aika lailla yksin.
Mangrove Beach – matalaa vettä ja juurakoita
Kun Jungut Batu -rantaa jatkaa tarpeeksi pitkälle pohjoiseen, kääntyy se oikealle ja vaihtuu vähitellen Mangrove Beachiksi. Tämä on jännittävä, seikkailuhenkinen alue, jossa kasvaa nimensä mukaisesti mangrovepuita ja jossa matala rantavesi jatkuu pitkälle. Aivan viimeisestä kärjestä pääsee myös veneretkelle mangrovealueelle.
Mangrove Beachin tuntumassa on yksinkertaisia, värikkäitä rantamajoja, muutamia hotelleja ja joitakin ravintoloita – osa niistä näyttää vähän rähjäisiltä tai hippihenkisiltä mestoilta. Tunnelma on lähes pysähtynyt. Se saattaa johtua myös merestä, joka on tällä puolella saarta hyvin matala ja tyyni. Laskuveden aikaan ranta vetäytyy pitkälle ja pohjahiekassa olevat komeat aaltokuviot paljastuvat. Hiekka tuntuu kävellessä upottavan pehmeältä, suorastaan mutaiselta.
Sandy Bay (Sunset Beach) – Devil´s Tearsin vieressä
Testasimme myös Nusa Lebonganin ”tuulisen puolen” rantoja, jotka ovat aivan toisesta maailmasta kuin tyyni ja matala Mangrove Beach. Maisema niiden tuntumassa on jyrkän kallioinen, ja meren vaahtopäinä kuohuvat aallot ovat kovertaneet sitä varmasti yhtä kauan kuin koko saari on ollut olemassa.
Jos menet katsomaan Devil´s Tears -kalliomuodostelmaa, saatat kävellä sinne Sandy Bayn eli Sunset Beachin kautta – niinkuin me teimme. Rannalla oli tuolloin laskuvesi ja suuri alue sileää laavakiveä oli näkyvissä hiekan ja vesirajan välissä. Ranta ei mielestämme ollut kovin kummoinen. Sen äärellä oli muutama hiljaisenoloinen hotelli, ja auringonottajat saattoi laskea yhden käden sormilla.
Dream Beach – mitkä mahtavat kuohut!
Toinen Nusa Lembonganin tuulisen kärjen rannoista, Dream Beach, on hieman isompi ja vilkkaampi kuin Sunset Beach. Se on kaunis ja hienohiekkainen, joskin melko pieni poukama, johon komeat aallot lyövät yksi toisensa jälkeen. Siellä sijaitseva hotelli Dream Beach Huts vaikutti turistien suosimalta, ja rannallakin oli jonkin verran väkeä.
Dream Beachilla saimme kokea, kuinka todellinen myrsky kiihtyy nollasta sataan puolessa tunnissa. Tultuamme rannalle siellä vallitsi vielä melko kaunis sää. Hetken kuluttua todistimme ehkä rajuinta koskaan näkemäämme sadekuuroa, joka piiskasi aluetta pelottavalla voimalla.
Sunset Beachin ja Dream Beachin luonnonmuodot, tuulet ja koko terävän rosoinen maisema olivat vaikuttavia, mutta en itse pysty rentoutumaan kovin hyvin tällaisten rantojen äärellä. Olen kai enemmänkin tyynen veden ystävä.
Mikä sitten on Nusa Lembonganin paras ranta?
Riippuu tietysti ihan siitä, mistä tykkää. Omasta mielestäni Jungut Batu oli upein, mutta viihdyin hyvin myös Mangrove Beachin hieman erikoislaatuisessa, pysähtyneessä tunnelmassa. Mushroom Beach oli kodikas ja kiva, Tamarind Beach ehkä vähän mitäänsanomaton mutta sopivan hiljainen. Myönnän, että suuret aallot hermostuttavat minua, joten Sunset Beachilla ja Dream Beachilla riitti lyhyempi käynti. Surffaajat ovat varmaan ihan päinvastaista mieltä!
Rantojen vertailuun vaikuttaa tietysti myös sää. Tyyni ja aurinkoinen hetki tuntuu hyvin erilaiselta kuin pilvinen ja tuulinen. Sen vuoksi kannattaa itse käydä kokemassa kaikki tässä postauksessa mainitut rannat. Ne saattavat yllättää.
