Haluaisin näyttää sinulle jotakin upeaa. Vesiputous kuin mikäkin elokuvakulissi. Tule katsomaan!
”Onko toi kloorivettä?”
Saavun 8-vuotiaani kanssa viidakon keskellä suihkuavalle vesiputoukselle, ja hän esittää kysymyksen ihan vakavissaan. Joku rakennettu kulissi? Missä ovat pumput?
Olen räjähtää nauruun, mutta pystyn jotenkin pidättelemään pyrskähdyksen. Putous on hieno ja lapsi reagoi spontaanisti omalla tavallaan. Olen vienyt häntä ennenkin melko kummallisiin paikkoihin, joten mistäs sitä voisi tietää…
Palataan vähän ajassa taaksepäin. Matka Balin pohjoisosassa sijaitsevalle Banyumalan kaksoisvesiputoukselle on pitkä ja mutkainen. Olemme tulleet taksilla Ubudista saakka, pysähtyneet ensin Pura Ulun Danu Bratan -temppelillä ja jatkaneet sitten Buyan-järven pohjoispuolelle korkean jyrkänteen harjalle. Sieltä laskeudumme pari viimeistä kilometriä jyrkkää ja kuoppaista rinnettä alas. Päät kolahtelevat taksin kattoon pomppukohdissa. Olen täysin varma, ettemme pääse mokomasta rotkosta enää koskaan ylös samalla vehkeellä, mutta se on sen ajan ongelma.
Lopulta kävelemme parkkipaikalta ehkä kilometrin verran viidakkoon. Saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta matkan varrella vastaan tulee myyntikoju, josta ostamme pääsyliput vesiputoukselle. Aikuisten liput maksavat 15 000 rupiaa eli noin euron. Lapsista ei mene maksua.
Loppumatkasta vastaan tulee jyrkkiä portaita, heiluvia kaiteita ja mudasta liukas polku. Hetken kuluttua rehevä kasvillisuus antaa sen verran tilaa, että putousnäkymä pääsee avautumaan edessämme kuin maalaus. Tässä kohtaa Alpo, 8, esittää legendaarisen kysymyksensä. Olen itsekin sitä mieltä, että paikka näyttää jonkun teemapuiston satumaiselta kulissilta.
Seudulla on monia muitakin putouksia, mutta Banyumalan me nyt olemme valinneet. Jos joku toinen putous on hienompi kuin tämä, ei meidän tarvitse sitä tietää.
Paikalla on kymmenkunta muuta ihmistä. Se on Balilla vähän. Vaihdamme uikkarit pukukopin tapaisessa hökötyksessä ja menemme kylmään veteen. Pohja on kivinen, mutta pääsemme jotenkuten kahlaamaan kallioseinämälle asti. Siellä vesi suihkuaa niin voimakkaasti, että tukka liiskautuu silmille ja tasapaino katoaa.
Balin luonto on ihmeellinen. Ja niin ovat autotkin. Vaikka se tuntui lähes mahdottomalta, pääsi taksimme nousemaan ongelmitta takaisin päätielle.
Joskus kuvat kertovat enemmän kuin mitkään sanat. Tässä vesiputousretkemme kuvina – tervetuloa mukaan.
4 ajatuksia aiheesta “Banyumala Twin Waterfalls, Bali”
Vau! On kyllä mahtavat maisemat! Hyvä valinta tuo vesiputous. 🙂
Kiitos Sisko! Oli kyllä yllättävän hieno paikka – suosittelen, jos Balille menet! 🙂
Me ollaan menossa Balilla useammaksi kuukaudeksi tänä vuonna, täytyy tsekata tämä! Vesiputoukset ei oo Balilla oikein aiemmin kiinnostaneet, koska oon kuvitellut niille hirveän turistiryysiksen, mutta kymmenen muuta ei kuulosta ollenkaan niin pahalta 🙂
Uskoisin, että Balin vesiputouksilla on sitä vähemmän porukkaa, mitä hankalammassa paikassa ne sijaitsevat! 😉 Ja riippuu varmasti ajankohdastakin. Tuolla Wanagirin alueella on useita putouksia – myös Gitgit olisi kiinnostanut, mutta sinne oli vielä pitempi matka kuin Banyumalaan.
Ja asiasta toiseen: olen ihan rehellisesti sanoen kateellinen, että pääsette Balille noin pitkäksi aikaa. 😀 Nauttikaa!