Huh, mikä setti: kesäinen Naantali-viikonloppu sisälsi hengästyttävän paljon upeita juttuja. Tässä kymmenen vahvaa suositusta idylliseen pikkukaupunkiin.
Naantali kutsui kesäkuun alkupuolella minua ja useita muita bloggaajia käymään. Naantalin Matkailun järjestämällä blogimatkalla saimme valita luonto-, kulttuuri- tai hyvinvointiteeman – oman kiinnostuksemme mukaan. Tyylilleni uskollisena päädyin kulttuuriin, vaikka kaksi muutakin aihetta kyllä houkuttelivat.
Reissu oli ihana pieni irtiotto perhe-elämän pyörityksestä. Matkailen nykyään harvoin ilman lapsia, mutta tämän kokemuksen jälkeen yritän tehdä niin vähän useammin. 😉 Olihan se ihan luksusta, että perjantai-aamusta lauantai-iltapäivään sain rauhassa keskittyä kulttuuripitoiseen ohjelmaan, ruokaan ja juomaan aikuisseurassa. Nautin todella!
No, blogimatkan virallisen ohjelman päätyttyä myös Ajay ja Alpo saapuivat Naantaliin ja vietimme viikonlopun toisen puoliskon muumien seurassa. Homma balanssissa siis.
Olen ollut Naantalissa monta kertaa ennenkin, mutta nyt reissu oli pakattu täyteen aivan erityisen upeaa ohjelmaa. Ryhmämme ehti nähdä ja kokea parissa päivässä niin paljon, että jälkeenpäin ihan hengästyttää. Tässä mielestäni kymmenen parasta juttua – ihan satunnaisessa järjestyksessä.
1. Kultaranta Resort & Heineken Housen pizzat
Heti matkan alkajaisiksi kävimme lounaalla – ja millaisella! Kultaranta Resort on jo itsessään näyttävä paikka, mutta lähes yhtä näyttäviä olivat golfkentän laidalla Heineken Housessa tarjoillut pizzat. Niin rapeapohjaista ja maistuvaa pizzaa en muista syöneeni pitkään aikaan. Pöytäseurueeseemme kuuluneiden paikallisten mukaan kyseessä olivatkin tienoon parhaat pizzat. Uskotaan, uskotaan!
Lisätietoa Heineken Housen sivuilta.
2. Kahvila Amandis ja maailman paras vohveli
Jatketaan ruokateemaa, kun alkuun päästiin. Jos äsken liikuttiin Naantalin paras -akselilla, voidaan nyt siirtyä suoraan maailman parhaaseen. Naantalissa on kuvattu useita Risto Räppääjä -elokuvia, joten kyllähän sieltä on löydyttävä myös elokuvasankarille omistettu vohveli. Ja löytyykin: aivan venesataman ääreltä, kauniista keltaisesta puutalosta, jossa lukee Amandis. Paikka on mitä viehättävin, enkä ole koskaan syönyt niin hyvää vohveliannosta – suosittelen todella!
Vohveli saattaa hyvinkin olla maailman paras, niinkuin mainoksessa sanotaan. Kurkkaa lisää Amandiksen omilta sivuilta.
3. Ruohokari – pieni saaristoparatiisi
Bloggaamisen kivoja puolia: aina joskus saa tilaisuuden vierailla upeissa paikoissa, joihin ei todennäköisesti muuten tulisi menneeksi. Naantalin edustalla noin 15 minuutin venematkan päässä sijaitseva Ruohokari oli sellainen. Pikkuinen saari on suositun Trappi-ravintolan omistuksessa, ja siellä voi järjestää vaikka pienet juhlat tai illanvieton. Ihastuin paikkaan ensinäkemältä. Grillilounas maistui, mutta rantasaunaa emme harmi kyllä ehtineet testata. Puitteet olisivat olleet mitä upeimmat.
Ehkä sinä ehdit porukkasi kanssa saunomaan? Ruohokarin retkistä voi lukea lisää täältä.
4. Taiteilija Kristiina Turtosen ateljee
Naantalin vanhakaupunki on innostava ympäristö taiteilijoille. Näin voi päätellä kävellessään sen pääkatua, jonka varrella on lukuisia gallerioita ja käsityöpuoteja. Me vietimme inspiroivan iltapäivän osoitteessa Mannerheiminkatu 15, jossa pääsimme tutustumaan paikalliseen taiteilijaan Kristiina Turtoseen, nauttimaan lasin kuplivaa ja maalaamaan vähän itsekin!
Kristiina Turtonen osoittautui heti kättelyssä valloittavaksi ja välittömäksi persoonaksi, jonka luova elämänasenne jätti jälkensä varmasti jokaiseen. Hän esitteli teoksiaan, kertoili elämästään ja jopa soitti pianoa ja lauloi meille. Kun lopulta pääsimme maalaamaan, uskalsimme antaa luovuuden aallon vyöryä ylitsemme. Se oli kaunista, innostavaa ja mieleenpainuvaa. Kiitos Kristiina! (Jos joku oikein yllyttää, saatan julkaista kuvan maalauksestani.)
Tästä pääset Kristiina Turtosen nettisivuille.
5. Naantalin luostarikirkon urut
Blogimatkamme ohjelmaan kuului pistäytyminen luostarikirkossa, jossa valmisteltiin juuri Naantalin Musiikkijuhlien konserttia. Kirkko on toki kokonaisuudessaankin upea, mutta tälle listalle pääsevät erityisesti sen urut. (Siis se kirkon takakulmassa sijaitseva iso, tummanpuhuva möhkäle, johon ei välttämättä tule kiinnittäneeksi erityisemmin huomiota – vaikka kannattaisi.)
Vuonna 1990 valmistunut soitin painaa 8,6 tonnia ja siinä on 2310 pilliä. Urkukaappi on tammea. Kirkkokäyntimme ehdoton kohokohta oli se, kun pääsimme kurkistamaan urkujen sisään. Olipa jännittävä kokemus! Soittimen syövereihin johtivat jopa tikapuut, joita emme sentään kiivenneet.
Urkujen sisuksiin ei ihan jokainen kävijä valitettavasti pääse katsomaan, mutta luostarikirkko on kyllä pakollinen vierailukohde Naantalin-matkalla. Se on Turun Tuomiokirkon jälkeen Suomen suurin keskiaikainen kirkko. Lisätietoa täällä.
6. Musiikkihetki Merimaskun kirkossa
Naantalin Musiikkijuhliin liittyy tämäkin. Tutustuimme kauniiseen Merimaskun puukirkkoon juuri, kun siellä olivat käynnissä konsertin harjoitukset. Jäimme hetkeksi kirkonpenkkiin kuuntelemaan, kuinka musiikki otti tilan haltuunsa. Se oli ihmeellisen rauhoittavaa.
Merimaskun kirkko ympäristöineen on kaunis kokonaisuus ja suositeltava vierailukohde, jos on aikaa pistäytyä Naantalin kaupungin ulkopuolella. Lue lisää Merimaskun kirkon omilta sivuilta.
7. Tunnelmallinen ilta Rantaravintolassa
Naantalin satamassa on rantaravintoloita vieri vieressä, mutta yksi niistä, siinä keskellä, on todellakin ihan oikealta nimeltään Rantaravintola. Tunnelmallisen lasiverannan suojissa voisi viihtyä vaikka sateellakin – se loi ihanat puitteet illalliselle. Käynnin perusteella suosittelen pääruuaksi kuhaa!
Lue lisää Rantaravintolan sivuilta.
8. Presidenttiparin vastaanotto
No tämä tuli kyllä ihan bonuksena!
Blogimatkan virallinen ohjelma oli juuri päättynyt ja perheemme pojat saapuneet Naantaliin. Mitäs me nyt sitten tehtäisiin? – Sauli ja Jenni tulevat ilmeisesti kohta tuonne laiturille, mennäänkö mekin?
Kyseessä on jokakesäinen perinne: presidentti puolisoineen saapuu kesävirka-asunnolleen Naantalin Kultarantaan ja tulee veneellä kaupungin keskustaan tervehtimään kansalaisia. Oli kunnia osua juuri silloin paikalle. Suuntasimme satamaan, ja kohta presidenttiparin vene jo lipuikin arvokkaasti laiturin nokkaan. Pienen kukitusseremonian jälkeen presidentti siirtyi pitämään puhetta Kaivohuoneen edustalle.
Satamassa oli valtavasti väkeä. Joku pitkän linjan naantalilainen selosti selkämme takana toiselle, kuinka oli jo nuorena joka kerta tullut katsomaan Kekkosta. Hänen keskustelukumppaniaan eivät olleet presidentit silloin kiinnostaneet, mutta nyt oli kuulemma pakko päästä paikalle.
Omista kuvista tuli siinä ryysiksessä tällaisia – parempia kuvia esim. Turun Sanomien jutussa!
9. Idyllinen Hotelli Palo
Etäisyytensä puolesta Naantali on esim. Helsingistä ihan mahdollinen päiväretkikohde, mutta huomattavasti enemmän siitä saa irti viipymällä pitempään. Meidän Naantali-kokemuksestamme tuli täydellinen, kun yövyimme tässä ihanassa vanhanajan hotellissa. Kirjoitin siitä jo aiemmin Matkaston puolella – käy lukemassa! Lisätietoa myös Hotelli Palon omilla sivuilla.
10. Sadun taikaa Muumimaailmassa
Ei kai lapsiperhe oikein voi käydä Naantalissa näkemättä muumeja. Vietimme blogimatkan jälkeen kaupungissa ylimääräisen päivän, joka kului lähes kokonaan Muumimaailmassa. Kuinka sopivasti sattuikaan, että se avasi porttinsa juuri samana viikonloppuna. Aluetta oli talvikauden aikana kunnostettu ja se näytti siistiltä ja raikkaalta. Meillä oli mahtavampi päivä kuin osasimme kuvitellakaan.
”Satu elää. Eläköön!” lukee Muumimaailman portilla. En voisi olla enempää samaa mieltä.
PS. Kerron salaisuuden. Blogiryhmämme pääsi Muumimaailmaan jo virallista avajaispäivää edeltävänä iltana, kun kävimme Emma-teatterissa katsomassa Linnan juhlat -näytelmän. Ennen näytelmää tutustuimme muumitaloon aikuisporukassa, aivan täpinöissämme Pikku Myyn johdolla. Sain alla olevan kuvankin napattua vain siksi, että koko paikka oli muuten tyhjä! Mutta ei kerrota tätä lapsille, ettei heitä ala harmittaa… 😉
Naantali – kymmenen pistettä!
Kaikki tämä ja vielä vähän muutakin tapahtui yhden viikonlopun aikana, joten olo oli kotiin palattua lievästi pökertynyt. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutten toisaalta tiedä, mitä olisin listasta karsinut. En olisi halunnut luopua yhdestäkään kokemuksesta.
Olen aina pitänyt Naantalista, mutta kertaakaan aikaisemmin en ole päässyt niin sisälle kaupungin ilmapiiriin kuin nyt. Ei sillä että Helsingistä mihinkään muuttaisin, mutta naantalilaiset ovat kyllä onnekkaita saadessaan asua tuollaisissa puitteissa. Toivottavasti hekin ehtivät aina välillä arjen kiireessä nauttia omasta kaupungistaan – niinkuin me teimme tuona kesäkuisena viikonloppuna.
Kiitos Naantali, me palaamme vielä monta kertaa.
Matka toteutettiin yhteistyössä Naantalin Matkailun kanssa.
