Alleppeyn ranta jäi iholle

Alleppey, Kerala. Ensimmäistä kertaa koko perheen voimin merenrannalla Intiassa. Ihana kävelyretki, ja sitten: “Hei kattokaas vähän jalkojanne!”

Alleppey (toiselta nimeltään Alappuzha) on vajaan 200 000 asukkaan kaupunki Lakkadiivienmeren äärellä, 62 kilometriä Kochista etelään. Se on tunnettu ennen kaikkea kanavistaan – sanotaanpa sitä jopa Keralan Venetsiaksi!

Me olimme kuitenkin pyörineet Keralan backwaters-kanavilla jo monta päivää Kumarakomissa, joten halusimme ensimmäiseksi nähdä jotakin muuta. Alleppeyssa oli kaksi asiaa, joita emme olleet nähneet koko perheen reissuillamme Intiassa vielä koskaan: hiekkaranta ja majakka. Ne tuntuivat sopivan juuri siihen hetkeen täydellisesti.

Hyppäsimme autoriksaan ja hurautimme suoraan Alleppeyn rannalle, joka levittäytyi edessämme kutsuvana. Ensin piti kuitenkin löytää se majakka. Kuinka vaikeaa majakan löytäminen voi olla – eikö sen kuuluisi näkyä melko hyvin?

Hetken ihmettelyn jälkeen tajusimme, ettei majakka sijainnutkaan rannan tuntumassa, vaan hieman sisempänä, junaradan toisella puolella. Kiskoja pitkin kolistelevat Intian länsirannikkoa halkovat järkyttävän pitkät junat, joista yksi oli puomien asennosta päätellen juuri tulossa.

Odotimme. Odotimme kymmenen minuuttia. Lopulta juna tuli ja pyyhkäisi ohitsemme kuin jättiläismäinen metallikäärme. Kolin-kolin-kolin. Kai tämäkin oli Intiassa kerran nähtävä.

kerala-alleppey-juna

Vuonna 1862 rakennetusta punavalkoisesta majakasta tuli mieleen piparminttukaramelli. Se oli ilahduttavan hyvässä kunnossa. Kengät piti jättää alas; kiipesimme näköalatasanteelle paljain jaloin. Tuuli vilvoitti siellä niin ihanasti, että viihdyimme kauan. Kaupunkiin päin katsoessa näkyi lähes pelkkiä puita – Kerala on ihmeellisen vehreä. Rannan puoleisella hiekkakentällä oli menossa naisten autokoulutunti, jota oli hauska seurata yläilmoista.

Alleppeyn majakkaan kiipeämistä voi ehdottomasti suositella!
Alleppeyn majakkaan kiipeämistä voi ehdottomasti suositella!
Näkymä kaupunkiin päin - vaikkei sitä vihreydeltä huomaa.
Näkymä kaupunkiin päin – vaikkei sitä vihreydeltä huomaa.
Jotakin varastorakennuksia ja junarata.
Jotakin varastorakennuksia ja junarata.
Näkymä merelle päin: autokoulukenttä ja junaradan risteys puomeineen.
Näkymä merelle päin: autokoulukenttä ja junaradan risteys puomeineen.
Koululaisryhmä majakan alla huomasi, kun otin heistä kuvaa.
Koululaisryhmä majakan alla huomasi, kun otin heistä kuvaa.
Alpon suosikkikuva - "Tuleehan tämä varmasti sinne blogiin?"
Alpon suosikkikuva – “Tuleehan tämä varmasti sinne blogiin?”

Ja sitten se ranta. Kengät pois ja menoksi! Aallot olivat mahtavat ja vetivät hiekkaa sellaisella voimalla mukanaan, ettei varsinainen uiminen olisi tullut kyseeseen. En edes tiedä, kuinka se olisi käytännössä ollut mahdollista. Yhtäkään ihmistä ei näkynyt uikkareissa – rannalla oli kyllä runsaasti kävelijöitä, mutta kaikki täysissä pukeissa. Rantaturismi puuttui tästä paikasta kokonaan. Ei siis mikään Goa, vaikka hiekka oli varmaankin ihan yhtä sileää.

kerala-alleppey-ranta-1

kerala-alleppey-ranta-2

kerala-alleppey-ranta-3

kerala-alleppey-ranta-4

kerala-alleppey-ranta-5

kerala-alleppey-ranta-6

Kävelimme mielestämme aika kauas, ehkä kilometrin verran, mutta ranta vain jatkui ja jatkui. Housunlahkeet ja hameenhelmat olivat jo ehtineet moneen kertaan kastua aalloissa ja näytimme jotenkin rähjääntyneiltä. Suorastaan mustilta. Ehkä olet jo kuvista arvannut syyn.

Hei kattokaas vähän jalkojanne, huusin lapsille. No kato omias, kuului vastaus. Me kaikki katsoimme, ja tältä se näytti:

kerala-alleppey-ranta-7

Öljyä oli paitsi jaloissa, myös käsissä, kengissä ja varmaan ihan kaikessa. Eihän se millään onnettomalla paperinenäliinalla lähtenyt. Veimme koko sotkun mukanamme hotelliin, otimme oikein kunnon kylvyn, pesimme kamppeemme ja ripustelimme ne roikkumaan ympäri huonetta. Sellaisia ne rantaretket voivat joskus olla, ainakin Alleppeyssa.

Älkää käsittäkö väärin. Alleppeyn ranta oli muuten mitä ihanin, maisema kaunis ja hiekka lähes yhtä sileää kuin perunajauho. Auringonlaskun hetki oli tunnelmallinen, ja monet paikalliset kerääntyivät jakamaan sen kanssamme.

Alleppey ei kuitenkaan nykyisellään ole valmis rantaturismiin. Öljyn lisäksi postikorttimaisemasta voisi poistaa ainakin osan kulkukoirista ja kauemmas rannalle leiriytyneet paikalliset juopot ringissä kiertävine viinapulloineen. Maisemaan voisi lisätä pari aurinkotuolia (ei tietenkään liian montaa) ja joitakin kivoja rantaravintoloita pöytineen, vähän Thaimaan pikkusaarten tyyliin. Olen varma, että moni matkailija tulisi ja viihtyisi pitempäänkin.

Yritän aina olla optimisti: ehkä Alleppey jonain päivänä kehittyy siistiksi ja viihtyisäksi rantalomakohteeksi. Ihmeitä voi tapahtua, vaikka se paljon vaatiikin. Ehkä ihmiset vielä joskus ymmärtävät kauniin ympäristönsä arvon ja haluavat pitää siitä huolta. Silloin voisimme mielellämme mennä uudelleen!

kerala-alleppey-ranta-8

kerala-alleppey-ranta-9

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.