On vain yksi Chichen Itza. Kun Kukulkanin pyramidi ensimmäistä kertaa kohoaa silmien edessä, tapahtuu jotakin maagista. Tajuntaan iskee ymmärrys siitä, ettei tätä paikkaa esittäviä kuvia voi enää koskaan katsoa samalla tavalla kuin ennen.
Jukatanin niemimaalla ei missään nimessä saa käydä näkemättä Chichen Itzaa. Vaikka raunioalueella on sietämättömän kuuma ja aivan liikaa kivikasoja tutkittavaksi yhdessä päivässä, on sinne mentävä. Näin vain on, ja kaikki selitykset tämän nähtävyyden väliin jättämisestä ovat pelkkiä tekosyitä.
On sanottava, että perheemme nautti ehkä enemmän Cobán raunioilla vierailusta: viidakon siimeksessä oli mukavan vilpoisaa ja pyramidille kiipeäminen antoi retkelle myös toiminnallisen ulottuvuuden. Chichen Itzassa joutuu käyttämään lähinnä silmiään, ja se lataus, joka niiden kautta aivoihin välittyy, on suorastaan pakahduttava.
Minut valtasi Chichen Itzassa melko samanlainen tunne kuin aikoinaan Taj Mahalissa: kun kohde on äärimmäisen tunnettu ja jo ennestään median kautta monesta kuvakulmasta nähty, tuntuu se paikan päällä välittömästi tutulta. Ihminen tarvitsee joskus tällaisia tunteita kokeakseen yhteyttä maailmaan – tai vielä laajemmin, koko maailmankaikkeuteen. Mayojen astronomiset laskelmat ja niiden ilmentyminen varsinkin sulkakäärmejumala Kukulkanin pyramidin arkkitehtuurissa saavat aikaan sen, että pieni ihminen voi hetken kokea olevansa koko universumin keskipisteessä. Se on huikeaa ja opettavaista – ja mikä tärkeintä, tekee olon hyvin nöyräksi.
Chichen Itza oli suuri mayojen rakentama kaupunki, joka kukoisti Jukatanin niemimaalla noin vuosina 600-1221 jaa. Raunioitunutta aluetta on tutkittu 1800-luvulta lähtien, mutta siitä ei vielä tänä päivänä tiedetä läheskään tarpeeksi. Luultavasti juuri siksi Chichen Itzan arvoitukset kiehtovat niin voimakkasti mieltä. On hyväksyttävä, että ihmisen tieto ja ymmärrys on rajallista – totuus mayojen elämästä, ihmisuhreja sisältäneistä rituaaleista ja lopulta sivilisaation tuhosta ei ehkä koskaan täysin selviä.
Vuonna 2007 New Open World Corporation järjesti äänestyksen listatakseen maailmalle uudet seitsemän ihmettä. Yksi äänestyksen voittajista oli Chichen Itza.

Mangostanian matkaryhmän vinkit Chichen Itzaan:
- Ota mukaasi runsaasti juomavettä! Pakkaa ainakin puolet enemmän kuin ajattelisit juovasi, sillä sekään ei kuitenkaan riitä. Paikan päältä ostettuna vesi on moninkertaisissa hinnoissa tavallisiin supermarketteihin verrattuna.
- Muista hattu! Jos unohdat hatun, tulet joka tapauksessa ostaneeksi jonkinlaisen lätsän matkamuistokojusta. Ilman et selviä.
- Tule paikalle aamulla tai aamupäivällä, jotta ehdit kiertää tärkeimmät kohteet ennen useimpien turistibussien saapumista noin klo 14.
- Käy vessassa jo portilla! Raunioiden vieressä ei (onneksi) ole bajamajojen rivistöjä.
- Kulje varjosta varjoon ja istuskele puiden alla penkeillä. Lepää aina riittävästi ennen seuraavaa rakennelmaa, jotta jaksat vetää koko kierroksen läpi saamatta lämpöhalvausta.
- Älä elättele toiveita studiotason valokuvaustuokiosta Kukulkanin edustalla. Vaikka siihen joku rako ilmestyisikin eikä kukaan seisoskelisi taustalla, olet joka tapauksessa punainen kuin tomaatti tai hiuksesi valuvat hikisinä pitkin naamaa. Lapset irvistelevät tuskissaan kuumalla kentällä ja puolisokin nykii eteenpäin. Nopea räpsäisy riittää.
- Hanki matkamuistot Chichen Itzasta! Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta perinteiset matkamuistot ovat täällä paljon halvempia kuin tavallisissa turistiliikkeissä – jos osaa tinkiä. Älä jätä jotakin ostamatta ajatellen, että saat sen muualta edullisemmin. Et saa!
- Osta jaguaari! Sellainen savesta tehty kiiluvasilmäinen otus, josta lähtee puhallettaessa karjaisu. Huomaat taatusti mistä on kyse, sillä kaikki myyjät huudattavat niitä ahkerasti.
- Jätä tylsän moderni, kallis ravintola väliin. Huomattavasti paremman ruokailukokemuksen saat esim. Valladolidin tunnelmallisessa keskustassa, jos olet sinnepäin menossa.
- Älä laske viimeisen bussin varaan, jos liikut paikallisbussilla. Ne voivat olla reilusti myöhässä, vuoroja jää välistä tai et välttämättä mahdu ollenkaan sisään. Varaa juomavettä myös odotteluajaksi.
Chichen Itza oli suuri elämys meille kaikille – jopa perheemme 5-vuotiaalle, vaikka jalat loppua kohti tekivät tenän ja jouduimme ostamaan ryöstöhintaista jäätelöä. 11-vuotias oli jo sopivassa iässä kuulemaan mayojen historian verisetkin yksityiskohdat, jotka luonnollisesti kiehtoivat. Hän kiinnostui mayakulttuurista niin, että alkoi suorastaan odottaa, milloin aihetta käsitellään koulussa. Hyvä osoitus siitä, että lapsia todella kannattaa viedä katsomaan maailmamme aarteita!
Ajattelin ensin sisällyttää tähän postaukseen paljon enemmän taustatietoa Chichen Itzasta. Mitä enemmän asioita tutkin, sitä vähemmän niistä ymmärsin. Päätinkin julkaista aiheesta perusteellisemman artikkelin verkkolehti Matkaston puolella – sitten, kun olen siihen valmis.













