Blogi- ja somepostauksissani vilahteleva sanapari mietityttää varmasti monia. Tässä vastauksia kaikille teille, jotka ette kehtaa kysyä!
Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö. Siksi sen alussa ei lue isoilla kirjaimilla KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Yritys XYZ. Kirjoitan tämän omalla ajallani, ilman mitään palkkiota. Samanlaisia postauksia olen kirjoittanut paljon, ja ne tunnistaa aina siitä, ettei niiden alussa lue mitään ylimääräistä. Helppoa!
Sitten on niitä muita postauksia, joita teen yhteistyössä eri yritysten kanssa. Aiemmin merkitsin jutun alkuun “yhteistyö”, jos olin saanut kirjoitusta vastaan tuotteita tai palveluita, ja “kaupallinen yhteistyö”, jos jutusta maksettiin minulle rahaa. Säännöt ovat sittemmin muuttuneet niin, että nykyään juttu täytyy molemmissa tapauksissa merkitä kaupalliseksi yhteistyöksi. Kun tällaisia juttuja jakaa sosiaalisessa mediassa, on myös saatetekstiin merkittävä sama tieto. Näin tietysti teenkin.
Suomessa piilomainonta on kiellettyä kuluttajansuojalain nojalla. Kaupallisten yhteistöiden merkitseminen: lue lisää Ping Helsingin sivuilta (Ping Ethics -koodisto).
Miksi teen kaupallisia yhteistöitä?
Perustin Matkasto-verkkolehden vuonna 2012 ja aloin myös blogata melkein heti sen jälkeen, ensin Matkasto Live -blogissa ja pian täällä Mangostaniassa. Omien sivustojen pyörittäminen tarjosi vapauden julkaista juuri sitä, mitä halusin, sellaisessa muodossa kuin halusin. Kaikkien free-toimittajana viettämieni vuosien jälkeen se tuntui omalta jutultani – itse asiassa parhaalta, jota saatoin ajatella! Mutta… en ole koskaan uskaltanut laskea, montako (tuhatta) työtuntia olen tähän hommaan sen jälkeen käyttänyt.
Siksi on kiva, että sivustoni ovat vuosien aikana kasvaneet ja pystyn nykyään laskuttamaan osasta kirjoituksiani. Kyse on siis tietenkin rahasta, sillä se mahdollistaa sivustojeni toiminnan. Teen toki lisäksi muutakin, mutta jos en saisi Matkastosta tai Mangostaniasta ollenkaan tuloja, tekisin todennäköisesti lähes pelkästään sitä muuta.
Rahaa voisin mahdollisesti saada myös mainostilan myynnistä. En kuitenkaan ole missään vaiheessa halunnut päästää sivustoilleni mainosbannereita, sillä niistä saatavat tulot olisivat marginaalisia – ja lisäksi ne pilaisivat lehden ja blogin yleisilmeen. Kaupallinen yhteistyö on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta: olen mieluummin halunnut julkaista juttuja yhteistyössä aiheisiini ja arvoihini sopivien yritysten kanssa, kirjoituspalkkiota vastaan. Tuo kirjoituspalkkio on usein suunnilleen sama, jonka saisin myymällä vastaavan pituisen jutun johonkin lehteen free-toimittajana.
Tässä välissä haluan sanoa niille, jotka ajattelevat blogin tuovan “helppoa rahaa”: jokainen, joka tähän leikkiin haluaa mukaan, voi milloin tahansa perustaa oman sivuston ja ryhtyä tienaamaan. Silloin sen viimeistään huomaa: bloggaaminen on kovaa duunia, ja ne rahat saisi todennäköisesti helpommin palkkatöistä. Ainakin minulle kyseessä on enemmänkin elämäntapavalinta!
Miten löydän kaupalliset yhteistyökumppanini?
Osa yrityksistä ottaa minuun yhteyttä suoraan, yleensä sähköpostitse, löydettyään sivustoni tai some-profiilini. Suureen osaan otan kuitenkin itse yhteyttä. Oikeastaan useimmat viime vuosien kaupalliset jutut, joita tässä blogissa tai Matkastossa on näkynyt, ovat syntyneet oltuani ensin itse yhteydessä ja ehdotettuani juttuideaa. Minulla on siis ollut valmis ehdotus, johon yhteistyötaho on halunnut lähteä mukaan. Yhteistyöideoiden kehittäminen ja “myyminen” onkin oleellinen osa tätä hommaa.
Tärkein yksittäinen tapahtuma, jossa saan potentiaalisia yhteistyökumppaneita, on vuosittain tammikuussa järjestettävät Matkamessut. Aiempina vuosina olen lähestynyt kiinnostavia yhteistyötahoja vanhanaikaisella tavalla eli lähettämällä heille sähköpostia ennen messuja ja sopimalla tapaamisen heidän osastolleen. Nyt parin vuoden ajan tapaamisten sopiminen on ollut kätevämpää, sillä Matkamessuilla on järjestetty Influencer Exchange -tapahtuma, vähän niin kuin sisällöntuottajien ja matkailuyritysten speed dating, johon minut on valittu mukaan.
Näin kauan matkailusta kirjoitettuani olen myös “pyytämättä ja yllätyksenä” päätynyt jos jonkinlaisille postituslistoille: pr-toimistot ja matkailuyritykset lähestyvät uutiskirjeillä ja kutsuilla kaikenlaisiin tilaisuuksiin (lehdistölounaille, networking-tapahtumiin, tutustumiskäynneille ja niin edelleen). Pystyn osallistumaan korkeintaan yhteen kymmenestä – muuten kaikki aikani menisi kaupungilla juoksemiseen. Noissa tilaisuuksissa saatan kuitenkin puolivahingossa tutustua uusiin ihmisiin, joilla on yhteistyöehdotuksia. Siksi on aina hyvä pitää käyntikortit mukana.
Kieltäydynkö koskaan kaupallisesta yhteistyöstä?
Kyllä, arvaa vain kuinka usein!
Saan sähköpostiini uskomattomia ehdotuksia, joista voisi kertoa todella erikoisia ja mehukkaita yksityiskohtia. En nyt kuitenkaan lähde sille linjalle. Sanotaan niin, että osa ehdotuksista on yksinkertaisesti laittomia ja toiset taas silkkaa taloudellista hyväksikäyttöä. Ehdotuksia tulee lähes päivittäin. Asiallisiin ehdotuksiin vastaan aina, mutta on niitäkin, joihin en keksi mitään rakentavaa sanottavaa.
On aina iloinen yllätys, kun sähköpostissa odottaa kunnollinen yhteistyöehdotus joltakin sellaiselta yritykseltä, joka näyttää arvostavan työtäni ja haluaa maksaa siitä. Vaikka kaikki ehdotukset eivät päädykään toteutukseen saakka, muistan nämä yritykset jatkossa – niistä jää hyvä mielikuva.
Joskus kieltäytyminen harmittaa, jos aihe olisi ollut mielenkiintoinen, mutta en ehdi tehdä juttua aikataulullisista syistä. Näitäkin on ollut paljon, sekä kotimaassa että ulkomailla. Kyllä se kirpaisee, kun joutuu jättämään vaikkapa mielenkiintoisen kaukomatkan väliin lasten loma-aikataulujen takia – mutta se on elämää.
Onko blogini kaupallisella ja ei-kaupallisella sisällöllä eroa?
Ei ole (eikä tietenkään saakaan olla). Kirjoitan aina samalla tyylillä, maksettiin siitä minulle tai ei. Tämä onnistuu siksi, että valitsen yhteistyökumppanini tarkasti ja näkökulmat jutuissa ovat aina omiani. Lähden kirjoittamaan vain sellaisista aiheista, jotka innostavat minua muutenkin ja joista saan jonkin inspiroivan idean. Kirjoittaminen ei saa koskaan olla pakkopullaa – sellainen paistaa kyllä tekstistä heti läpi!
Kaupalliset yhteistyöt saattavat tietysti viedä tilanteisiin, joihin en muuten päätyisi. Otan ne vastaan mahdollisuutena kokea jotakin kiinnostavaa ja kertoa siitä eteenpäin muillekin. Esimerkiksi lehdistömatkoilta kirjoitan kuitenkin vain niistä asioista, jotka katson mainitsemisen arvoisiksi.
Tyylini kirjoittaa on vireeltään positiivinen, ja kun kirjoitan itselleni mieluisista aiheista, on niitä helppo hehkuttaa. Joku voisi tulkita sen virheellisesti yhteistyökumppanin kehumiseksi, mutta sitä se ei ole. Olen perusluonteeltani “positiivinen innostaja”, en kriittinen vikojen etsijä. Negatiivisia asioita käsittelen pehmeän huumorin kautta, ihan niin kuin oikeassa elämässäkin. Jos olet lukenut juttujani pidempään, saat luultavasti tästä ajatuksesta kiinni.
Kannattaako minulle lähettää yhteistyöehdotuksia?
Kyllä ja ei. Riippuu ihan siitä, mitä edustat.
Mietitäänpä… En harrasta mitään trendikästä: en golffaa, laskettele tai riippuliidä. Kartan massaturismikohteita. Kaikenlaiset perhehotellit, vesiliukumäet ja All Inclusive ovat minulle kauhistus! Inhoan shoppailua. En ole juurikaan kiinnostunut kauneudenhoidosta. En pukeudu muodikkaasti enkä edes ymmärrä muodista mitään. En ota aurinkoa. En urheile (kävelen vain metsässä tosi kovaa vauhtia). En aja autoa (no mies kyllä ajaa, joten se on sitten pakko ottaa mukaan). En ole kevytyrittäjä. En syö punaista lihaa. En osaa laulaa. En käy yöelämässä – siis melkein ollenkaan. Enkä varsinkaan pelaa uhkapelejä! Ette uskoisi jos kertoisin, paljonko tätä ehdotetaan.
Näistä aiheista on siis ihan turha alkaa viritellä kanssani yhteistyötä. Moni on jo yrittänyt, mutta olen joutunut kieltäytymään.
Toisaalta taas…
olen kiinnostunut aika monistakin asioista.
Kultuurimatkailu ja aidot, paikalliset elämykset. Kirjat ja elokuvat. Taide eri muodoissaan. Arkkitehtuuri. Maailmanperintökohteet. Arkeologia. Maailman uskonnot. Ympäristökysymykset ja ekologinen elämäntapa. Tyttöjen koulutus ja lasten oikeudet. Tasa-arvo. Eläinten suojelu. Luonto. Sademetsät. Retkeily. Maisemat. Helpot vaellusreitit. Vesiputoukset. Puutarhat. Kasvihuoneet. Kukat ja ruukkukasvit. Boheemi sisustus. Etniset kuviot. Värikkäät mekot. Vanhat rakennukset. Historialliset hotellit. Kauniisti sisustetut majatalot. Kattoterassit. Eri maiden ruokakulttuurit. Kasvis- ja kalaruoka. Mausteinen ruoka. Lähes minkä tahansa Aasian maan ruoka. Viinitilat. Kuohujuomat korkeissa laseissa. Kahvi. Vihreä tee. Pyhiinvaelluskohteet. Puumajat. Jokiristeilyt. Viidakkovaellukset. Pitkät junamatkat. Kävely. Sunnuntaipyöräily. Päämäärätön kuljeskelu ja eksyminen.
Esimerkiksi näistä aiheista saattaisin innostua (jos joku nyt uskaltaa tämän jälkeen vielä lähestyä!). 😀
Tästä postauksesta ei ole oppaaksi kenellekään – olen koonnut tähän vain sekalaisia ajatuksiani ja kokemuksiani. Jos kaupallinen yhteistyö ja vaikuttajamarkkinointi kiinnostaa, käy vaikka Ping Helsingin sivuilla lukemassa lisää!
Minä lähden nyt tekemään seuraavaa kaupallista yhteistyötäni eli toteuttamaan erään matkanjärjestäjän kanssa juttusarjaa Matkastoon. Pääsen oppimaan uusista, kiinnostavista aiheista ja kertomaan niistä pian lukijoillenikin – palataan asiaan!
2 thoughts on “Mikä ihmeen KAUPALLINEN YHTEISTYÖ?”
Monta kertaa ohitan sellaiset blogit jossa ekaksi hyppää silmille teksti yhteistyöstä jonkin tahon kanssa. On oltu joukolla jonkin tahon kustantamana jossain……herää kysymys kirjoituksen luotettavuudesta eli kaunistelemaanko jotain.
Kiitos Raija. No tämä on just se harmi! Kun kirjoittaa työkseen, on osa postauksista oikeastaan pakkokin tehdä kaupallisessa yhteistyössä (että voisi jatkaa näitä hommia). Ja se merkintä täytyy lain mukaan laittaa heti alkuun. Ainakaan omalla kohdallani se EI kuitenkaan tarkoita, että kirjoittaisin mitenkään eri tyylillä. Se tarkoittaa vain, että joku yritys on halunnut sponsoroida juttua, jonka voisin kirjoittaa muutenkin. (Ja sitä paitsi, tosi harvoin käyn edes porukalla missään!!!) 😆 Ehkä pitää jatkossa entistä enemmän korostaa tätä puolta, koska monella tuntuu nykyään olevan aika negatiivinen kuva bloggaamisesta.