Olen onnellinen, että saimme kokea diwalin Intiassa. Saavuimme muutamaa päivää aiemmin osallistuaksemme paitsi juhlan viettoon, myös sen valmisteluun.

Karu totuus suomalais-intialaisesta perheestämme: minä ja lapset emme olleet viettäneet oikeaa diwalia koskaan, mitä nyt sytyttäneet kotona pari kynttilää. Ajayllakin oli vierähtänyt edellisestä Intiassa vietetystä diwalista 15 vuotta! Oli siis todellakin korkea aika päästä todistamaan valon juhlaa paikan päälle.

Diwali on hinduille tärkeä juhla, mutta sitä viettävät myös jainalaiset, sikhit ja buddhalaiset – kukin tavallaan. Meidän diwalimme oli sattuneesta syystä jainalainen, mutta juhlanviettotavoissa on eri ryhmien välillä hyvin paljon samaa.

Diwali tuo valon pimeyteen, ihan jokaiselle taustaan ja asemaan katsomatta. Suomalaisittain voisi ehkä sanoa, että siinä yhdistyvät joulu ja uusi vuosi: sytytetään paljon kynttilöitä, vietetään aikaa perheen parissa, syödään hyvin, annetaan lahjoja ja juostaan ulkona räjäyttelemässä ilotulitteita. On diwalissa toki paljon muutakin – sellaista, jota en ehkä koskaan pysty täysin ymmärtämään.

Saadaksemme juonesta kiinni kävimme ensin ostamassa vähän tarvikkeita. Ja niitähän riitti! Koko katu oli täynnä kojuja ja ulkona vallitsi iloinen kaaos. Ostoslistallamme oli savesta tehtyjä öljykynttiläkuppeja (diya), kynttilän sydänlankoja, värijauheita ja sabluunat rangoli-lattiakuvioita varten – sekä tietenkin ilotulitteita. Kun ne saatiin hankittua, alkoi diwalin kulku hahmottua paremmin ensikertalaisellekin.

Diwalin valmisteluihin kuuluvat myös uusien vaatteiden ostaminen (kaupoissa mahtava tungos!), kodin perusteellinen siivoaminen ja värivalojen ripustaminen. Myös puja– eli rukouspaikka piti järjestää. Koska meillä oli käytössämme suurin makuuhuone ja eniten tyhjää lattia-alaa, levitettiin kaikki uskonnollinen esineistö sinne. Näin huoneesta tuli pyhä eikä siellä saanut enää säilyttää kenkiä – edes laukuissa. Keräsin kuuliaisesti kaikki jalkineet ja vein ne toiseen huoneeseen liikoja kyselemättä.

Diwali on hyvin perhekeskeinen juhla, jota vietetään ilotulituksia lukuun ottamatta kodin seinien sisäpuolella. Matkailijalle se ei siksi oikein avaudu – ellei pääse jonkun paikallisen tutun kotiin. Sen vuoksi haluaisin tässä ja erityisesti seuraavassa postauksessa välittää sitä lämmintä tunnelmaa, jota koimme. Toivottavasti edes pieni osa siitä tavoittaisi teidät lukijat!

Tässä ensimmäisessä osassa on kuvia valmisteluista, ja seuraavassa päästään viettämään itse juhlaa. Tervetuloa katsomaan, miltä diwali näyttää aivan Delhin naapurissa, Ghaziabadissa!

Tuttuun ostospaikkaan oli ilmestynyt reilusti lisää kojuja ja tavaraa. Tunnelma oli kuin vapputorilla.

Joka kulmassa myytiin värjättyä riisijauhoa ja sabluunoita, joilla voi taiteilla rangoli-kuvioita lattiaan. Tapa on yleisempi Etelä-Intiassa, mutta nyt diwalin aikaan se näytti olevan muodissa myös pohjoisessa.

Värien lisäksi myös erilaisia savesta valmistettuja maalattuja kynttilälyhtyjä näkyi runsaasti.

Katukeittiöissä valmistui diwali-herkkuja.

Ilotulitteiden myynti on aiemmin ollut Intiassa melko kaoottista touhua, mutta nyt hommaan oli ainakin meidän kulmillamme tullut vähän kuria ja järjestystä. Myynti oli sallittua ainoastaan tällä tyhjälle tontille pystytetyllä alueella ja se alkoi muutamaa päivää ennen diwalia.

En ymmärrä ilotulitteista mitään, mutta erilaisia paketteja oli paljon.

Myynnissä oli kaikenlaisia ”pommeja”, joiden ainoana tarkoituksena on päästää jumalattoman kova ääni. Kyllä, ostimme niitä…

Savesta tehdyt diya-kynttiläkupit kuuluvat oleellisesti diwaliin. Kuvittelin ensin, että ostaisimme niitä muutaman. Leukani loksahtivat, kun Ajay käski myyjän lappaa pussiin sata kappaletta! Ne eivät maksaneet juuri mitään.

Värijauheetkin ostettiin lopulta, sillä lapsilla oli jo kiire päästä tekemään kuvioita.

Diya-kupit upotettiin pesualtaaseen likoamaan ja asetettiin sitten sanomalehden päälle hieman kuivahtamaan. Näin ne eivät ime liikaa öljyä itseensä. Puja-paikkakin alkoi jo hahmottua makuuhuoneeseemme.

Ulko-oven eteen on perinteisesti tapana tehdä rangoli-kuvio värjätystä riisijauhosta. On olemassa myös tällainen kätevä tarra-rangoli, joka ei sotkeudu! Settiin kuuluvat jalanjäljet kynnyksen molemmille puolille. Niitä pitkin Lakshmi, hindulainen vaurauden jumalatar, löytää sisään. Ja hän on taatusti tervetullut joka kotiin!

Ennen kuin diwalia aletaan juhlia perhepiirissä, sitä vietetään usein yhteisöllisesti. Naapurikerrostalossa parkkipaikka oli muutettu juhla-alueeksi, jossa oli katsomo, ruokaa sekä laulu- ja tanssiesityksiä.

Seurasimme esityksiä parvekkeelta. Diwaliin olennaisesti kuuluvia välkkyviä värivaloja oli jo ripustettu, mutta lisää oli tulossa ja paljon. Diwali oli vasta alkamassa…