Hamina ja Loviisa: hulluna vanhoihin taloihin

Mennyt maailma elää Haminan ja Loviisan puutalokortteleissa, museoissa ja kahviloissa – ja ilahduttaa niitä, jotka katsovat aina vähän taaksepäin.

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina

Hankittuamme parisataavuotiaan leivintuvan Tammisaaresta olemme tunteneet siirtyneemme uuteen viitekehykseen. Vanhojen talojen harrastajat, hirsitalohullut, elämäntapatuunaajat. Monella nimellä meitä voisi kutsua, ja asiaan liittyy vahvasti se, että tunnemme nyt olevamme kotonamme kaikissa suomen vanhoissa puukaupungeissa. Niissä kohtaamme jo tutuksi käynyttä perinneympäristöä vinoine ikkunoineen, vänkyröine seinineen ja villintyneine puutarhoineen.

Siksi tuntui niin luontevalta vastata kyllä, kun meitä pyydettiin mediamatkalle Loviisaan ja Haminaan tutustumaan kulttuurihistoriallisiin kohteisiin.

Suomessa on useita vanhoja puukaupunkeja, joissa voi edelleen kohdata menneen maailman tunnelmaa. Hamina ja Loviisa kuuluvat niistä ihanimpiin! Ympyräkaupunkina tunnettu Hamina on harvinaisuus Suomessa: sen keskusta noudattaa ympyräkaavaa, mikä antaa sille aivan omanlaisensa luonteen. Loviisassa matkailija kohtaa kauniin ja kodikkaan puutalomiljöön, johon on helppo yhdistää myös lähialueiden kulttuurikohteita kuten Strömforsin ruukki.

Koska olemme jo pitkään oleskelleet tiiviisti Tammisaaressa, oli virkistävää päästä katsomaan muidenkin vanhojen puukaupunkien tunnelmaa. Loviisan ja Haminan nähtävyydet kulttuurimatkailijan näkökulmasta löytyvät tästä Matkasto-verkkolehden jutusta. Jos sinua kiinnostaa myös välissä sijaitseva Kotka, klikkaa aiemmin ilmestyneeseen juttuun tästä.

Taloharrastajien kohtaamisia

”Kyllä vanhan talon omistaja toisen tuntee ja sille helposti juttelee.”

Olemme käyneet Loviisassa ja Haminassa joskus aiemminkin, mutta silloin olemme katselleet historiallisia kohteita kuin pleksin takaa: vanhat rakennukset ovat olleet kauniita ja saavuttamattomia. Nyt kun meillä on käynnissä oma taloprojektimme Tammisaaressa, on asetelma erilainen.

Tällä matkalla Loviisan Alakaupunki kauniine kortteleineen ja Haminan ympyräkeskustan historialliset pihapiirit puurakennuksineen olivat aivan toisella tavalla ulottuvillamme. Keskustelimme kahvilanpitäjien, museo-oppaiden ja vanhojen talojen yhdistyksen jäsenien kanssa – mistäs muusta kuin vanhoista taloista, niiden remontoinnista, kunnossapidosta, kalustamisesta ja kaikesta, mikä tuohon elämäntapaan liittyy.

Muutama kohtaaminen jäi erityisesti mieleen.

Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa kiinnostuimme heti sisätilojen entisöinnistä: kahvilan omistaja puolisoineen oli tehnyt todella hienoa työtä sillä saralla. Vaikka kaikki olikin enemmän tai vähemmän uusiksi laitettua, olivat he onnistuneet luomaan hämmästyttävän autenttisen oloisen vanhanajan ilmapiirin. Sellainen vaatii taitoa, sitkeyttä ja valtavaa innostusta vanhoja taloja kohtaan, ja heillä epäilemättä oli näitä kaikkia.

Haminassa kohtasimme Haminan linnoituksen wanhat talot ry:n edustajia ja kuulimme tarinaa useista vanhoista pihapiireistä. Tuona iltana kylmä sade piiskasi kaupunkia, mutta tunnelma oli lämmin. Meidät kutsuttiin istumaan erään pihapiirin sivurakennukseen, vanhaan ja tunnelmalliseen pikkutaloon suojaan sateelta. Olimme inspiroituneita siitä, kuinka aktiivisesti yhdistys ajaa vanhojen talojen ja pihojen asiaa Haminassa.

Yksi vanha talo oli meille niin mahtava, ettemme aivan pystyneet kuvittelemaan itseämme maalailemassa sen seiniä tai kuokkimassa sen pihamaalla. Jos meidän Tammisaaren-talomme olisi siirtänyt Malmgårdin kartanon edustalle, olisi se näyttänyt pieneltä varastokopilta. Silti, jutellessamme linnan isännän eli kreivin kanssa meillä tuntui olevan paljonkin yhteistä – ainakin kiinnostus ja arvostus historiaa ja vanhoja rakennuksia kohtaan, olivat ne sitten minkä kokoisia ja tyylisiä tahansa.

Ei pelkkää museokamaa

Esineiden evoluutio on mielenkiintoinen prosessi. Vanhat esineet korvautuvat pikkuhiljaa uusilla, paremmilla, virtaviivaisemmilla ja toimivammilla, ja kun tämä toistuu lukuisia kertoja, päätyy osa vanhoiksi käyneistä esineistä museoiden vitriineihin ihmeteltäviksi.

Vanhan talon omistajan maailma on erilainen. Hän ei ajattele, että museoesineet edustavat mennyttä maailmaa: hän miettii, mistä voisi löytää vastaavanlaisia omaan kotiinsa. Vanhassa talossa museoesineistä tulee uudelleen käyttöesineitä – varovasti käytettäviä toki, etteivät ne vain mene rikki, sillä iäkkäät ja ehkä jo hauraiksikin käyneet tavarat ovat korvaamattomia. Niitä ei enää tule tähän maailmaan lisää.

Loviisan kaupunginmuseosta ja erityisesti Haminan Kauppiaantalomuseosta saimme paljon vinkkejä oman leivintupamme kalustamiseen ja koristeluun. Nämä kaksi museota lukeutuvat parhaisiin, joissa olen Suomessa käynyt. Niiden näyttelyitä tutkiessamme huomasimme, että meiltä puuttuu vielä todella monta hyödyllistä vanhaa tavaraa, joita nyt metsästämme nettikirppiksiltä silmä tarkkana.

Yhteys ja juuret

Historia on tärkeää: ilman sitä emme voi kunnolla ymmärtää nykyhetkeä emmekä nähdä tulevaa. Se on pohja, jolle rakennamme tätä elämäämme, tietoisesti tai tiedostamatta. Historian avulla saamme yhteyden menneisiin sukupolviin ja heidän elämäänsä, ja se antaa meille juuret, missä olemmekaan. Nuo juuret voivat tilanteen mukaan olla oman kulttuurimme tai koko ihmiskunnan juuret.

Vaikka elämämme Suomessa on nykyään monella tavalla modernia, on meillä onneksi vielä jonkin verran 1700- ja 1800-lukujen rakennuksia jäljellä. Vaalitaan niitä, sillä lisää ei tule! Vanhat puukaupungit kuten Loviisa ja Hamina ansaitsevat arvostuksemme ja kaiken mahdollisen suojelun. Ne eivät ole museoita vaan eläviä ympäristöjä, joissa jotkut meistä ovat valinneet elää tänäkin päivänä – entisöiden ja korjaten, vanhoja taloja rakastaen ja säilyttäen. Se jos mikä on kulttuuriteko.

Kun rakennuksella on ikää enemmän kuin yksi ihmiselämä, ei se koskaan ole ”vain talo”.

---

---

Hamina Tattoon yhteydessä on aiemmin järjestetty Linnoituksen Wanhat Pihat -tapahtuma. Vuoden 2021 Tattoo on peruttu, mutta vuonna 2022 se järjestetään 11.-16.7.2022. Ohjelma on vielä avoin.

---