Matkallamme halusin ehdottomasti kokea aidon meksikolaiskaupungin tunnelman. Merida kiinnosti mutta oli syrjässä reitiltämme. Kun Chichen Itzan lähellä sijaitsevaa Valladolidia kutsuttiin löytämässäni lehtiartikkelissa Mini-Meridaksi, innostuinkin valitsemaan sen.

Matkasimme Valladolidiin paikallisbussilla Cobásta, josta kerroin jo aiemmissa postauksissa. Hiljaisesta pikkukylästä tullessa tuntui kuin olisimme saapuneet takaisin “suureen maailmaan”: oli vilkasliikenteisiä katuja, meteliä ja meininkiä – mielestäni yllättävänkin paljon 50 000 asukkaan kaupungiksi. Valladolidissa viettäisimme seuraavat kolme yötä.

Tapamme mukaan saavuimme bussiasemalle ihan sokkona – meillä ei ollut aikaa selvitellä etukäteen karttoja, osoitteita tai liikenneyhteyksiä – ja koimmekin mukavan yllätyksen, kun hotellimme Aurora Colonial sijaitsi vain muutaman korttelin päässä. Tavaraa meillä oli melkoisesti, mutta onneksi Auli (11) reippaana partiolaisena kantoi toisen painavista rinkoista. Myös Alpo (5) sai kuskattua yhden suurehkon vetolaukun majapaikkaamme. Eläköön lapset! 🙂

Matkamme edelliset kohteet (Tulum ja Cobá) sijaitsivat Quintana Roon osavaltiossa, mutta nyt Valladolidiin saavuttuamme olimme siirtyneet Jukatanin osavaltion puolelle. Valladolid on saanut nimensä Meksikon entisen siirtomaaisännän Espanjan samannimiseltä kaupungilta, mutta maya-kielellä se tunnetaan myös nimellä Saki´.

Valladolid, siirtomaakaupunki värikkäine taloineen, on rakennettu mayojen maille. Alunperin se perustettiin vuonna 1543 hieman toiseen paikkaan, mutta asukkaat valittivat seudulla olleen liikaa hyttysiä ja pyysivät, että kaupungin paikkaa vaihdettaisiin. Vuonna1545 Valladolid siirrettiin nykyiselle paikalleen, jolla sijaitsi jo kuitenkin mayakaupunki Zaci. Se purettiin ja sen kiviä käytettiin uuden kaupungin rakennusmateriaalina. Ei ihme, että tästä seurasi kapinoita.

Vanhan mayakaupungin nimi on säilynyt aivan Valladolidin keskusta-alueella sijaitsevan cenote Zacin nimessä. Cenotet ovat maanalaisia, makean veden täyttämiä luolia, jollaisia Jukatanin niemimaalla on tuhansia. Kävimme katsomassa cenote Zacia ylhäältä, paikasta, jossa sijaitsi myös suosittu ravintola, mutta emme laskeutuneet alas veteen. Myöhemmin kerron toisesta, suuremmasta cenotesta, jossa kävimme myös uimassa.

Cobássa olimme nähneet paljon mayojen valkoiseen, kukkakoristeiseen perinneasuun pukeutuneita naisia, mutta heitä oli pienessä kylässä harmittavan vaikea valokuvata. Toivoin näkeväni heitä myös Valladolidissa, enkä joutunut pettymään. Ajoittain tuntui kuin joka toisella vastaantulijalla olisi ollut yllään kaunis perinneasu. Varsinkin kadunvarressa sijaitsevalla hedelmätorilla niitä näki paljon.

Valladolid on selkeästi paikallinen kaupunki, ei turistipaikka. Kun esim. Tulumissa ravintoloita, baareja ja kahviloita oli vieri vieressä, joutui niitä Valladolidissa hieman hakemaan. Katujen varsilta löytyi valtavat määrät rihkamakauppoja ja vaateliikkeitä, jotka soittivat iltaisin musiikkia voimakkaalla jytkeellä. Vaikka emme alkoholin suurkuluttajia olekaan, panimme merkille, ettei supermarketeista löytynyt olutta tms. ollenkaan niin helposti kuin esim. Tulumissa. Matkamuistoliikkeitä oli vain muutamia, ja ne olivat kalliita muuten edulliseen hintatasoon verrattuna.

Valladolidin viehätys piileekin siinä, että se on niin paikallinen. Siellä voi nähdä tavallista meksikolaista elämää. Kadut värikkäine taloineen ovat kauniita ja keskusaukio tunnelmallinen. Sivukaduilta löytyy leipomoita ja kuppiloita, joissa ei puhuta sanaakaan englantia, mutta joiden hinnoissa ei myöskään ole turistilisää. Suosittelen menemään rohkeasti sisään!

Valladolid on myös erinomainen pysähdyspaikka, jos aiot tehdä kokopäiväretken Chichen Itzaan – Meksikon kuuluisin mayaraunioalue sijaitsee vain 40 kilometrin päässä ja sinne pääsee helposti paikallisbussilla.

Lopuksi haluan jakaa salaisen vinkin!

La Selva

Osoite: Calle 42 # 178 x 31 Santa Lucía, Valladolid

Hotellimme henkilökunta neuvoi meille tämän yksinkertaisen ruokapaikan, kun kyselimme, olisiko lähistöllä jotakin edullista ravintolaa. Tilasimme erittäin huonolla espanjalla ja elekielellä lähes koko listan läpi, sillä ruokalajit olivat pikkuisia. Niin herkullista ruokaa emme olleet koko matkallamme saaneet! Suosittelemme erityisesti: panuchos (10 pesoa/kpl) ja empanadas 7 pesoa/kpl). Vieläkin tulee vesi kielelle muistellessa. Menkää jos mahdutte sisään – paikallisia tuli illalla jatkuvana virtana syömään, ja monet heistä vieläpä halailivat omistajaa. Todellinen kortteliravintola ja taatusti autenttinen meininki!

San Cervacion kirkko keskusaukion laidalla rakennettiin alunperin 1545. Nykyinen rakennus on vuodelta 1706.

San Cervacion kirkko keskusaukion laidalla rakennettiin alunperin 1545. Nykyinen rakennus on vuodelta 1706.

meksiko-valladolid-2

Liikenne Valladolidin keskustassa on vilkasta. Talot ovat pääasiassa pastellisävyisiä.

meksiko-valladolid-6

Matkamuistoliikkeen (yhden niistä harvoista) edustalla seisoskeli tällainen kaveri.

meksiko-valladolid-11

Hedelmiä voi ostaa kadunvarresta kätevästi pusseihin pakattuna.

meksiko-valladolid-9

Hedelmä- ja vihannesmyyjät olivat pääasiassa vanhempia rouvia, mutta oli joukossa muutama nuorempikin tyttö.

meksiko-valladolid-10

Perinteisiä, kukin koristeltuja maya-asuja näkyi kaikkialla.

meksiko-valladolid-3

Koko Valladolidin keskusta on täynnä siirtomaatyylisiä taloja.

meksiko-valladolid-4

Paikalliset näyttivät ostavan ahkerasti ruokaa katukojuista.

meksiko-valladolid-7

Ilmapallonmyyjä Valladolidin keskusaukion puistossa.

meksiko-valladolid-5

Koiria ja katukauppaa.

meksiko-valladolid-12

Tyypillistä maya-ruokaa Jukatanilta: panuchos. Kaksi tortillaa päällekkäin, välissä ohut kerros paputahnaa. Paistetaan rapeaksi ja täytetään. Aivan järjettömän hyvää!

meksiko-valladolid-13

Loppukevennys! Tilasimme juomat, margaritan ja tequilan. Kun ne tulivat pöytään, ei symboliikkaa voinut olla huomaamatta. Miehen ja naisen väliset suhteet, tiedättehän. Nyt kysynkin: arvatkaa kumpi on minun? 😉