Alacati – uusi rakkauteni Turkissa

Turkin Alacati hurmasi heti. Päiväretken pintaraapaisusta jäi kytemään ajatus: tänne voisin tulla joskus uudelleen istuskelemaan!

Osallistuin kesäkuussa Turkin lehdistömatkalle, joka vei minut Izmirin alueelle Egeanmeren rannikolle. Kirjoitin tuosta matkasta jo yhden yleisluontoisen artikkelin Matkasto-verkkolehteen. Nyt kun tuli aika kirjoittaa lisää, yllätyin itsekin siitä, mikä ensimmäisenä nousi mieleeni. Se ei ollutkaan Efesoksen raunioalue (kerron siitä kyllä vielä!) eikä Kusadasin tai Cesmen rannikkokaupungit, ei edes Izmirin kaupunki, johon vähän taisin ihastua. Ensimmäinen ja kaikkein ihanin muisto matkalta oli sittenkin Alacati.

Alacati, olet niin kaunis. Miksei kukaan ole kertonut, että Turkista löytyy jotakin näin ihanaa?

Lähellä Cesmen lomakaupunkia sijaitseva Alacati (turkiksi Alaçatı) on alun perin vanha kreikkalaiskylä, joka tunnetaan viehättävästä arkkitehtuuristaan, tuulimyllyistään ja talojen seinillä kiipeilevistä kukkaköynnöksistään. Tunnelmaltaan Alacati on tyylikäs, rento ja romanttinen kylä, jossa on paljon ravintoloita, kahviloita ja käsityöputiikkeja. Alacati sijaitsee sisämaassa, mutta lähistöllä on pienen matkan päässä uimarantoja. Tuuliensa ansiosta ne ovat myös surffaajien suosiossa.

Kuulostaako hyvältä? Sitä se on!

Alacatiin kannattaa tulla ennen kaikkea istuskelemaan. Muuta siellä ei oikeastaan tarvitse tehdäkään. Alacatissa mieleeni tuli ensimmäistä kertaa täysin häpeilemättömän laiska ja nautinnonhaluinen ajatus: voisinpa joskus lähteä lomalle, jonka aikana en tekisi mitään muuta kuin istuisi kahviloissa ja ravintoloissa! Se ei ole ollenkaan tapaistani, sillä yleensä lomapäiväni täyttyvät nähtävyydeltä toiselle juoksemisesta. Mutta – jos joskus lähtisin sellaiselle istuskelulomalle, voisin lähteä juuri Alacatiin.

Onko minusta tällaisten ajatusten myötä tulossa paikalleen jämähtävä matkailija? Sitä en sentään usko, mutta hetkeksi haluaisin antautua Alacatin kauneudelle ja olla vain. Oikaista jalat ja nojailla muhkeisiin, värikkäisiin tyynyihin. Jutella ja nauraa hyvässä seurassa. Istuskella ilman kiirettä ja huolen häivää. Ihailla kukkia ja värejä ja valon leikkiä seinillä. Tilata vielä toisen kahvin.

Siksi haluan nyt näyttää teille, millaista on Alacatissa. Ehkä te lukijat vuorostanne tunnette äkillistä tarvetta istahtaa jollekin sen kauniista kujista ja jäädä niille sijoillenne. Katsokaa nyt itse, eihän tuollaista voi ohittaa.

Matka toteutettiin yhteistyössä Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimiston kanssa.