Kiilopää kohoaa melkein Saariselän matkailukeskuksen naapurissa. Sen huipulle kiipeäminen on sopivan pituinen maisemaretki.
Lappi-kuume iski meihin muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. Tuntureita olemme kuitenkin ehtineet huiputtaa vasta muutamia (Yllästunturi, Pallastunturi ja Riisitunturi), joten elokuisella Saariselän lomalla oli hienoa saada Kiilopää listan jatkeeksi. Kiilopää on osa Urho Kekkosen kansallispuistoa, ja alueelle on Saariselän matkailukeskuksesta autolla reilun viidentoista kilometrin matka.
Kiilopäälle pääsee kiipeämään porrastettua polkua pitkin Suomen Latu Kiilopään retkeilykeskukselta. Me halusimme kuitenkin kokea muutakin kuin portaat, joten otimme selvää rengasreiteistä. Kiilopään alueella on valittavana kilometrin mittainen Vasapolku, 3 kilometrin Poropolku sekä 6 kilometrin Kiirunapolku, joka vie myös tunturin korkeimmalle laelle. Valitsimme tietysti sen.
Olemme aiemmilla tunturivaelluksilla kokeneet kaikenlaista luonnonilmiötä auringonpaisteesta sumuun ja sateeseen, mutta nyt sattui sää kohdalleen. Päivä oli sopivan lämmin, ei liian kuuma, ja aurinko ilmestyi aina välillä jostakin pilvien takaa valaisemaan taivaltamme.
Reitti kulki ensin kosteikossa, jossa solisi puroja. Sitten se alkoi nousta poroaitaa seuraillen ylemmäs, kunnes kääntyi Kiilopään huipun suuntaan. Kiilopää on alueen korkein huippu (546 metriä). Siellä nautimme eväät ja laskeuduimme sitten porrastettua polkua pitkin takaisin retkeilykeskukselle.
Tämä reitti oli meille melko helppo. Vaikkemme ole kovinkaan kummoisia retkeilijöitä, olemme kuitenkin aikaisemmin kiertäneet mm. Pienen Karhunkierroksen ja selviytyneet Pirunkurun noususta. Haastavuudeltaan Kiilopään nousu ei mielestämme ollut niihin verrattavissa, eikä myöskään ollenkaan niin raskas kuin Taivaskeron tai Ylläksen nousu. Tietysti vähän ennen huippua alkoi hengästyttää, se on selvä. Puhun nyt muista paitsi perheemme nuorimmasta, Alposta (8), joka kipitti tapansa mukaan parisataa metriä edellä ja joutui sitten odottelemaan omasta mielestään tuskastuttavan kauan.
Kiirunapolku on ehdottomasti koko perheen reitti, mukava päiväretki, joka ei vie liikaa aikaa tai voimavaroja. Jos ottaa eväät mukaan, se voi olla jopa leppoisa. Huipulta on kauniit näkymät siihen Lapin luontoon, johon olemme nyt viime vuosien aikana yhä enemmän ihastuneet.
Olemme myös kokeneet tunturien huiputukset perhettä yhdistävänä tapahtumana, kun jokainen ponnistelee yhteisen päämäärän hyväksi. Olen huomannut, että pieni kannustus ja keksipaketti auttavat kyllä yleensä pahimman väsymyksen yli. Toivottavasti näitä vaelluksia tulee meille vielä paljon lisää!
Jos Saariselkä ja Inarin alue kiinnostavat sinua, lue myös tämä Matkasto-verkkolehteen kirjoittamani juttu:
Saariselkä & Inari – matkavinkkejä Pohjois-Lappiin
Siinä on Kiilopään lisäksi 11 muutakin matkailuideaa!
2 ajatuksia aiheesta “Kiilopää, Saariselkä: koko perheen vaellus”
Mukava lenkkipolkuhan tuo on, joskin en nyt ehkä vielä ihan vaellukseksi kutsuisi Kiilopään huipulla käyntiä. Patikointikin on terminä tässä yhteydessä vähän siinnä rajoilla huomioiden, että huipulle menee leveä polku ja portaat, mutta voisi olla tässä yhteydessä osuvampi.
Hyvää syksyn jatkoa!
Joo, saatat olla oikeassa – riippuu miten asiaa katsoo! 🙂 Matkaa oli yhteensä 6 km, mutta niinkuin tekstissäkin mainitsin, reitti oli ainakin meille helppo. Jos vähän haluaa ”vaeltamaan”, tästä voisi ehkä aloittaa. (Kulkijoita kun on niin monenlaisia.) Mukavaa syksyä sinnekin!