Kiilopää, Saariselkä: koko perheen vaellus

Kiilopää kohoaa melkein Saariselän matkailukeskuksen naapurissa. Sen huipulle kiipeäminen on sopivan pituinen maisemaretki. 

Lappi-kuume iski meihin muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. Tuntureita olemme kuitenkin ehtineet huiputtaa vasta muutamia (Yllästunturi, Pallastunturi ja Riisitunturi), joten elokuisella Saariselän lomalla oli hienoa saada Kiilopää listan jatkeeksi. Kiilopää on osa Urho Kekkosen kansallispuistoa, ja alueelle on Saariselän matkailukeskuksesta autolla reilun viidentoista kilometrin matka.

Kiilopäälle pääsee kiipeämään porrastettua polkua pitkin Suomen Latu Kiilopään retkeilykeskukselta. Me halusimme kuitenkin kokea muutakin kuin portaat, joten otimme selvää rengasreiteistä. Kiilopään alueella on valittavana kilometrin mittainen Vasapolku, 3 kilometrin Poropolku sekä 6 kilometrin Kiirunapolku, joka vie myös tunturin korkeimmalle laelle. Valitsimme tietysti sen.

Kiilopää, Saariselkä. Suomen Latu Kiilopään retkeilykeskus.
Suomen Latu Kiilopään retkeilykeskus.
Kiilopää, Saariselkä. Porotkin jolkuttelivat kohti kansallispuiston porttia, vaellusten alkupistettä.
Porotkin jolkuttelivat kohti kansallispuiston porttia, vaellusten alkupistettä.
Kiilopää, Saariselkä. Tämä on SORASIEPPO. Kiilopään reitille kaivattiin lisää soraa, jota reippaat vapaaehtoiset saivat kantaa selässään. Koska meillä oli reput (ja kahdeksanvuotias muutenkin ehkä turhan heiveröinen tähän hommaan) jouduimme jättämään siepon jonkun muun kannettavaksi. Sen täyttäminen oli kuulemma kuitenkin hauskaa!
Tämä on SORASIEPPO. Kiilopään reitille kaivattiin lisää soraa, jota reippaat vapaaehtoiset saivat kantaa selässään. Koska meillä oli reput (ja kahdeksanvuotias muutenkin ehkä turhan heiveröinen tähän hommaan) jouduimme jättämään siepon jonkun muun kannettavaksi. Sen täyttäminen oli kuulemma kuitenkin hauskaa!
Kiilopää, Saariselkä. No ni, eiku menoks!
No ni, eiku menoks!

Olemme aiemmilla tunturivaelluksilla kokeneet kaikenlaista luonnonilmiötä auringonpaisteesta sumuun ja sateeseen, mutta nyt sattui sää kohdalleen. Päivä oli sopivan lämmin, ei liian kuuma, ja aurinko ilmestyi aina välillä jostakin pilvien takaa valaisemaan taivaltamme.

Reitti kulki ensin kosteikossa, jossa solisi puroja. Sitten se alkoi nousta poroaitaa seuraillen ylemmäs, kunnes kääntyi Kiilopään huipun suuntaan. Kiilopää on alueen korkein huippu (546 metriä). Siellä nautimme eväät ja laskeuduimme sitten porrastettua polkua pitkin takaisin retkeilykeskukselle.

Tämä reitti oli meille melko helppo. Vaikkemme ole kovinkaan kummoisia retkeilijöitä, olemme kuitenkin aikaisemmin kiertäneet mm. Pienen Karhunkierroksen ja selviytyneet Pirunkurun noususta. Haastavuudeltaan Kiilopään nousu ei mielestämme ollut niihin verrattavissa, eikä myöskään ollenkaan niin raskas kuin Taivaskeron tai Ylläksen nousu. Tietysti vähän ennen huippua alkoi hengästyttää, se on selvä. Puhun nyt muista paitsi perheemme nuorimmasta, Alposta (8), joka kipitti tapansa mukaan parisataa metriä edellä ja joutui sitten odottelemaan omasta mielestään tuskastuttavan kauan.

Saariselkä, Kiilopää. Kiilopään reitit on selkeästi merkitty kuvin.
Kiilopään reitit on selkeästi merkitty kuvin.
Kiilopää, Saariselkä. Puronvarren luontoa.
Puronvarren luontoa.
Kiilopää, Saariselkä. Reitti jatkui poroaitaa myötäillen.
Reitti jatkui poroaitaa myötäillen.
Kiilopää, Saariselkä. Kuvaajan lepotauko.
Kuvaajan lepotauko.
Saariselkä, Kiilopää. Jylhiä maisemia Kiilopään rinteeltä.
Jylhiä maisemia Kiilopään rinteeltä.
Saariselkä, Kiilopää. Viimeinen nousu huipulle. Matkaryhmän pienin on jo melkein perillä (sininen piste kuvassa).
Viimeinen nousu huipulle. Matkaryhmän pienin on jo melkein perillä (sininen piste kuvassa).
Saariselkä, Kiilopää. Huippua lähestyttäessä tuli näkyviin kaikilta Lapin tuntureilta tuttuja kivikasoja.
Huippua lähestyttäessä tuli näkyviin kaikilta Lapin tuntureilta tuttuja kivikasoja.
Saariselkä, Kiilopää. Kiilopään huipulla on isompi kivikasa!
Kiilopään huipulla on isompi kivikasa!
Saariselkä, Kiilopää. Me tehtiin se taas! Matkaryhmämme Kiilopään korkeimmalla huipulla.
Me tehtiin se taas! Matkaryhmämme Kiilopään korkeimmalla huipulla. (Onks pakko hymyillä vielä kauan?)
Saariselkä, Kiilopää. Loputtomia maisemia.
Loputtomia maisemia.
Saariselkä, Kiilopää. Huipulta pääsee alas portaita pitkin. Arvatkaa kuka menee taas edellä?
Huipulta pääsee alas portaita pitkin. Arvatkaa kuka menee taas edellä?
Saariselkä, Kiilopää. Sisko ja sen veli tauolla.
Sisko ja sen veli tauolla.
Saariselkä, Kiilopää. Melkein jo alhaalla.
Melkein jo alhaalla.
Saariselkä, Kiilopää. Viimeiset kahvit ja keksit nautittiin Suomen Latu Kiilopään grillipaikalla.
Viimeiset kahvit ja keksit nautittiin Suomen Latu Kiilopään grillipaikalla.

Kiirunapolku on ehdottomasti koko perheen reitti, mukava päiväretki, joka ei vie liikaa aikaa tai voimavaroja. Jos ottaa eväät mukaan, se voi olla jopa leppoisa. Huipulta on kauniit näkymät siihen Lapin luontoon, johon olemme nyt viime vuosien aikana yhä enemmän ihastuneet.

Olemme myös kokeneet tunturien huiputukset perhettä yhdistävänä tapahtumana, kun jokainen ponnistelee yhteisen päämäärän hyväksi. Olen huomannut, että pieni kannustus ja keksipaketti auttavat kyllä yleensä pahimman väsymyksen yli. Toivottavasti näitä vaelluksia tulee meille vielä paljon lisää!

Jos Saariselkä ja Inarin alue kiinnostavat sinua, lue myös tämä Matkasto-verkkolehteen kirjoittamani juttu:

Saariselkä & Inari – matkavinkkejä Pohjois-Lappiin

Siinä on Kiilopään lisäksi 11 muutakin matkailuideaa!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 ajatuksia aiheesta “Kiilopää, Saariselkä: koko perheen vaellus”