Lasten rokotussuojasta huolehtiminen on tärkeää, mutta viimeistään matkalle lähtiessä kannattaa selvittää myös oma tilanteensa.

Aika juoksee kumman nopeasti, kun perheessä on lapsia. Omalla kohdallani viimeiset viisitoista vuotta ovat kuluneet vauhdilla: olen nyt havahtunut siihen, että esikoiseni on kohta lukioiässä ja pienempikin täyttää jo kymmenen!

Lapseni ovat matkailleet paljon kaukomailla, ja olen sen vuoksi usein miettinyt heidän terveysasioitaan. Olen kuitenkin ollut melko rauhallisella mielellä, sillä seuraamalla tunnollisesti rokotusohjelmaa he ovat kyllä saaneet neuvolan ja koulun kautta kaikki mahdolliset peruspiikit, joita vain on ollut tarjolla. Lisäksi olen vienyt molemmat kolme kertaa Twintrix-rokotukseen (hepatiitti A+B). Itselleni olen hankkinut hepatiittirokotteet erillisinä A- ja B-piikkeinä jo aiemmin. Tällaisella setillä ja hyvällä käsihygienialla pärjää ulkomailla, jos ei mihinkään aivan ihmeellisiin paikkoihin hankkiudu.

Lasten kasvua ja kehitystä seuratessa unohtuu kuitenkin helposti, ettei aika ole omallakaan kohdalla pysähtynyt. Let´s face it: en ole vuosiin ollut enää mikään kolmikymppinen, vaan ihan reilusti sanoen keski-ikäinen! Karua mutta totta.

Vaikka siitä on kauan, muistan vieläkin kouluajoilta sen kamalan päivän, kun sain jäykkäkouristusrokotuksen. Jännitin niin paljon, että pyörryin jälkeenpäin hetkeksi lumihankeen. Onneksi se on ohi.

Paitsi että perusrokotukset vaativat tehosteita. THL:n sivuilla sanotaan: ”On tärkeää, että lapsuus- ja nuoruusiässä annettuja rokotuksia tehostetaan aikuisiässä. Aikuisten tulee itse huolehtia siitä, että ovat saaneet perussarjana vähintään kolme jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja poliorokotusta.”

Glunks. Olen toki tämän alitajunnassani tiennyt, mutta piikkikammoisena en vain ole saanut asiaa edes harkinnan asteelle. Tai hetkinen, olenpa sittenkin: tutkiessani kansainvälistä rokotuskorttiani huomasin yllätyksekseni, että olen saanut jäykkäkouristus-kurkkumätä-boosterin vuonna 1999. Aika vanha sekin kyllä.

Lisäksi alkuperäinen neuvolakorttini löytyi yllättäen vanhempieni luota, ja lähempi tarkastelu paljasti siitä pari kummallista aukkoa. Huomasin tuhkarokkotehosteen puuttuvan kokonaan, eikä sitä löytynyt muistakaan papereistani. Juuri kun naapurikaupungissa Espoossa joku aikuinen sairastui tuhkarokkoon.

Lähes antiikinaikainen neuvolakorttini kertoo rokotuksista.

Rokotussuojani alkoi vaivata sen verran, että kävin selvittelemässä tilannettani Aava-klinikalla asiantuntijalääkärin luona. Korteissa olleet kirjainlyhenteet ja päivämäärät muodostivat sekasotkun, jonka aukaisemiseen meni vastaanotolla 45 minuuttia. Tai toisin sanoen: minulle itselleni se oli sekasotku. Ylilääkäri Hanna Nohynekille ei.

Lopputuloksena sain ohjeeksi käydä ottamassa kaksi perusrokotetta: MPR- ja tD-rokotteet. Ensimmäinen suojaa tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta, jälkimmäinen jäykkäkouristukselta ja kurkkumädältä, ja ne annetaan aikuisillekin omalla terveysasemalla aivan ilmaiseksi. Vähän hirvittää, että olen pyörinyt näin monta vuotta pitkin maailmaa ilman asianmukaisia tehosteita.

Iloinen uutinen taas oli se, että hepatiittirokotteeni ovat ilmeisesti voimassa koko loppuiän. Ottaessani ne Matkailuklinikalla joskus 2000-luvun alkuvuosina niiden arveltiin antavan vain noin 20 vuoden suojan.

Polio oli kunnossa, mutta D ja T piti uusia.

Lopulta sinne terveysasemalle lähti mukaan koko perhe. Arvatkaa, puuttuiko mieheltänikin se sama jäykkäkouristustehoste! Lisäksi otimme kausi-influenssarokotteet koko porukalle. Lääkärikin suositteli tätä, sillä matkalla on suuri riski saada influenssa vaikkapa jostain lentokentältä. Kokemuksemme mukaan Intiassa suurin osa ihmisistä yskii ja köhii koko talvikauden ajan, kuka mistäkin syystä, ja nyt voimme lähteä matkaan myös influenssan osalta vähän rauhallisemmin mielin.

Haasteena rokotusten selvittelyssä ominpäin oli se, että kotoa löytyneet tiedot olivat hajallaan siellä täällä. Vauva- ja lapsuusaikaiset rokotukseni näkyivät yhdessä kortissa, joka olisi aivan hyvin voinut jäädä ikuisesti hukuksiin. Parikymppisenä ottamani rokotukset näkyivät kansainvälisessä rokotuskortissa. Lisäksi löytyi kolmas kortti, johon oli pari vuotta myöhemmin merkitty kaksi rokotusta – en tiedä miksi.

Osa näistä rokotuksista näkyi kyllä myös terveysaseman tietokannassa, mutta eihän sitä voi itse tietää, jos ei kysy. Kukaan ei tule hakemaan aikuista ihmistä kotoa ja sanomaan, että hei, sulta puuttuu tällainen boosteri! Suosittelen siis muitakin tarkistamaan omat rokotuksensa – se antaa pysyvän mielenrauhan pienellä vaivalla.

Lue lisää matkailijan rokotuksista ja muista terveyteen liittyvistä asioista THL:n julkaisemasta Matkailijan terveysoppaasta.

Tuhkarokko – toinen ruutu tyhjänä.