Viimeinen ilta oli maaginen. Ei voinut olla pelkkää sattumaa, että eteemme tulivat juuri ne asiat, jotka matkasta vielä puuttuivat. Kiitos Kerala!

Lähteminen on aina haikeaa. Olimme saaneet kokea Keralassa niin paljon hienoa, mutta viimeisenä iltana oli todettava: ei kaikkea kerralla. Ehkä se saisi meidän palaamaan uudelleen.

Olimme seikkailleet historiallisessa Kochissa, veneilleet kuvankauniilla kanavilla sekä nähneet kuohuvan merenrannan. Se oli vähän jäänyt harmittamaan, että maustekauppa, josta Keralan yhteydessä aina puhutaan, tuntui kadonneen historian syövereihin. Oliko sitä enää olemassakaan? Hindutemppelit olivat olleet suureksi osaksi suljettuina tai niihin ei muuten vain päästetty turisteja. Elefanttejakaan emme olleet ehtineet nähdä. Mutta ensi kerralla, ensi kerralla sitten.

Seuraavana päivänä matkamme jatkuisi Delhiin, ja siellä asuville sukulaisille piti käydä etsimässä jotakin viemisiä. Jaksaisimmeko vielä raahautua keskustaan ostoksille? Se olisi varmaankin ihan samanlainen kuin kaikki Intiassa näkemämme keskustat. Lähdimme kuitenkin. Kyselimme vähän, mikä olisi Alleppeyn paras shoppailumesta, ja se oli kuulemma Mullakkal Street.

Tultuamme ostosalueelle aloin innostua. Se johtui varmaankin eteläintialaiseen tyyliin rakennetusta hindutemppelistä, joka veti puoleensa. Pääsisipä sinne sisään! Koko alue oli muutenkin ilahduttavan vilkas ja värikäs mutta siisti. Oli vaikea päättää, mitä katsoisi ensimmäisenä. Niin paljon kiinnostavaa nähtävää tulvi yhtäkkiä joka puolelta.

Vasta tultuamme ulos temppelistä katsoimme ostosaluetta tarkemmin. Nenään tulvahtivat äkkiä tuhannet tuoksut. Ei voi olla totta – täältähän se Keralan kuuluisa mausteiden maailma viimein löytyi! Kun varsinaisessa historiallisen maustekaupan keskuksessa Kochissa olimme pyöritelleet silmiämme turistiliikkeiden liian elegantille tunnelmalle ja korkeille hinnoille, oli Alleppeyssa kaikki paikallista ja aitoa.

Maustekojulla koimme kaiken lisäksi yhden koko matkamme uskomattomimmista elämyksistä. Sen nähtyäni olen varma, että maustesekoitusten tekeminen on taidetta!

Mitäs haluatte, kysyi myyjä. No vaikka mausteet hyvään curryyn ja jotain teesekoitusta, mietimme puoliääneen. (Niin, intialaiseen teehen todellakin tulee mausteita!) Tyyppi otti metallisen tarjottimen ja alkoi heitellä siihen aineksia sormituntumalta. Vähän tätä. Vähän tuota. Lisää tätä. Hän leikkasi mausteita palasiksi pihdeillä, nopeilla liikkeillä, tsäk-tsäk-tsäk. Haistakaa – onko hyvä?

Sekoituksen tuoksu oli niin taivaallisen tasapainoinen, että taju oli lähteä. Miten se sen oikein teki? Noin vain heittelemällä!

Meille valkeni myös totuus, joka paikallisille oli varmaankin päivänselvä: mausteet pitää ostaa kokonaisina tai ainakin vasta jauhettuina! Suomalaisessa K-kaupassa myytävät valmiit jauheet ovat aivan eri tuotteita, joista ei pitäisi puhua samana päivänäkään. Niistä puuttuu tuoksu.

Eikä se siihen loppunut – lisää tuoksuja leijaili ilmassa. Jasmiininkukkia, joita näppärät sormet sitoivat ketjuiksi. Etelä-Intiassa naiset koristavat niillä perinteisesti hiuksensa. Voiko olla pyörryttävämpää tuoksua kuin tuore jasmiini!

Ilta alkoi hämärtää. Ehdotin, että kävelisimme vielä vähän. Kuljimme katua jonkin matkaa ja tulimme suuremmalle temppelille, josta kuului rytmikästä rumpumusiikkia. Jätimme kenkämme hyllyihin temppelin edustalle ja livahdimme sisään. Olimme ainoat turistit, eikä kukaan tullut sanomaan, ettemme olisi tervetulleita. Puja, jumalanpalvelus, oli juuri alkamassa. Satoja diya-öljykynttilöitä sytytettiin ja rummut pärisivät pimenevässä illassa mahtavalla volyymilla.

Kiersimme temppelin taakse, jossa oli pienempiä palvontapaikkoja. Oli jo lähes pimeää. Niin pimeää, ettemme olleet huomata valtavaa norsua. Siinä se kuitenkin seisoi, temppelielefantti, ylväästi edessämme.

Olimme aivan viime metreillä jotenkin onnistuneet sisällyttämään matkaamme mauste- ja kukkatorin, hindutemppelit, rumpuesityksen ja norsun. Oli hieman epäuskoinen olo – jos vielä jatkaisimme kävelyämme, näkisimmekö tähdenlentojen shown taivaalla tai jotakin vielä ihmeellisempää? Sitä emme saaneet tietää, sillä palasimme hotellille pakkaamaan. Kiitos Kerala, kyllä tämä riitti. Ensi kerralla palaamme kokemaan lisää!

Toivottavasti olet viihtynyt kanssamme Keralassa! Jos et vielä ole ehtinyt mukaan seikkailuihimme, löydät ne kaikki nyt täältä! Mukavaa nojatuolimatkaa! 🙂