Maa, josta minun on pakko muuttaa mieltäni

Seuraava matkakohteeni on valtio, jonne en koskaan ajatellut matkustavani. Siksi sinne onkin nyt niin tärkeää lähteä!

On suosikkimaita ja sellaisia maita, jotka eivät niin kovasti puhuttele. Sitten on niitä maita, joista tulee heti ensimmäisenä huonoja mielikuvia. Noille mielikuville on usein yhteistä se, että ne perustuvat yleistyksiin, väärinkäsityksiin, vanhaan tietoon tai asioihin, joita ei yksinkertaisesti enää ole.

Sain tilaisuuden lähteä pressimatkalle maahan, joka ei ole koskaan houkutellut minua matkakohteena ja joka herättää paljon ristiriitaisia ajatuksia. Tiedän kuitenkin jo valmiiksi, että todellisuus on hyvin erilainen kuin omat vääristyneesti värittyneet mielikuvani.

Siksi olen iloinen, että voin antaa Romanialle mahdollisuuden.

Kuulun siihen ikäluokkaan, joka yhdistää Romanian vahvasti itäblokin maihin. Niin koulussa 1980-luvulla opetettiin, ja kyllähän jokainen tietää, millaisia ne maat ovat! Lisäksi Romanian kohdalla on muutakin. Kun ajattelen Romaniaa, ensimmäinen mielikuvani on – hirveää kyllä – Nicolae ja Elena Ceausescun pikaoikeudenkäynti ja teloitus. Se tapahtui joulupäivänä 1989 ja pyöri tuolloin tiuhaan televisiossa. Löytyy se vielä nykyäänkin helposti nettivideona (jos joku välttämättä haluaa katsoa). Se on  jättänyt minuun ja varmasti moneen muuhunkin tuon ajan herkkään teiniin syvän jäljen.

Voiko paljon kamalampaa mielleyhtymää ollakaan?

Toinen Romaniaan liittämäni asia ovat vampyyrit. Ne ovat ehkä jollekin positiivista ja kepeää viihdettä, mutta itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät voi olla kauhukirjallisuuden tai -elokuvien vaikutuspiirissä. Olen jo lapsesta saakka kärsinyt aivan liian vilkkaasta mielikuvituksesta, ja vaikka nykyään olenkin aavistuksen kovanahkaisempi, en silti koe tätä aluetta omakseni.

Siis anteeksi Romania: myöskään vampyyrit eivät ole juttuni.

Kun lähtökohta on näin surkea, pitäisikö Romaniaan lähteä ollenkaan? Vastaus on ehdoton KYLLÄ! Tämähän on vertaansa vailla oleva tilaisuus muuttaa omaa käsitystä yhdestä maailman maasta perusteellisesti ja pysyvästi. Ei luulisi olevan vaikeaa todistaa itselleen, että Romania on muutakin kuin Ceausescua ja vampyyreja. Siksi olen innoissani lähdössä sinne vajaan parin viikon kuluttua. Tästä voi tulla paras ja antoisin pressimatkani koskaan.

Mietin usein uuteen kohteeseen lähtiessäni, vastaako se odotuksiani. Olen saattanut haaveilla jostakin paikasta, joka osoittautuukin melko tavanomaiseksi ja mitäänsanomattomaksi. Romanian kohdalla tiedän jo nyt, että matka tulee avaamaan silmäni maalle aivan uudella ja paljon paremmalla tavalla. Siksi se on itselleni henkilökohtaisesti ehdottoman tarpeellinen.

Järkeni on jo pitkään sanonut, että nyky-Romania on jotakin aivan muuta kuin diktatuuriajan synkkä ja ahdistava vankila. Moni tuttuni on käynyt siellä innoissaan. Minua häiritseekin valtavasti, että Ceausescun aikakausi kummittelee edelleen mielessäni Romaniaa ajatellessani. Haluan tuosta mielleyhtymästä kokonaan eroon, ja jotta niin tapahtuisi, on paras mennä paikan päälle itse.

Tavoitteeni matkalle on selkeä: kun jatkossa jossain vaiheessa elämääni ajattelen Romaniaa, eivät menneisyyden möröt tule enää mieleeni. Niiden sijaan ajattelen mukavaa ilmapiiriä, kauniita kaupunkeja ja upeaa vuoristoluontoa. Sellaista me lähdemme katsomaan. Jos oikein hyvin käy, opin ehkä vähän myös pitämään siitä Draculasta.

Voit seurata matkaani Romanian ihmemaahan Instagramista, Facebookista ja myöhemmin myös täältä blogista. Erityisesti jos sinulla on epäilyksiä Romaniaa kohtaan, toivoisin sinun lukevan juttuni ja katsovan kuvani. Muutetaan käsityksiä yhdessä! Lisäksi toivotan teidät jo Romaniaan ihastuneet lukijat matkalle kanssani – te olette varmaankin olleet fiksumpia kuin minä.

Matkailu muuttaa maailmankuvaa. Parhaimmillaan se kumoaa ennakkoluuloja ja rakentaa meistä pala palalta suvaitsevaisempia, avoimempia ja tiedostavampia ihmisiä. Haluan olla siitä elävä esimerkki.

Romania, yllätä minut positiivisesti! Olen valmis.