Kerron salaisuuden. Meksikon Isla Holbox on tulevaisuuden hittikohde, johon on mentävä NYT. Kohta siellä käyvät kaikki!
Mitä tekee pieni poika saavuttuaan pitkän odotuksen jälkeen lomasaarelle, josta on niin paljon yhdessä puhuttu? Hän ottaa ämpärin ja kävelee rannalle. Parisataa metriä hiekkatietä, saaren ainoan kylän pääkatua. Ja siinä se vihdoin on: ihan oikea paratiisiranta!
Viimeinen pysäkki: Holbox!
Kahden viikon Meksikon-matkamme ensimmäiset 8 päivää kiertelimme Tulumissa, Cobássa ja Valladolidissa, josta teimme retken myös Chichen Itzaan. Viimeinen kohteemme oli Holboxin saari noin 170 kilometrin päässä Cancunista. Vaikka Meksiko olisi tarjonnut loputtomasti nähtävää, tuntui kaiken kokemamme jälkeen ihan hyvältä jo pysähtyä.
Jos suoraan sanotaan, en vielä jokin aika sitten ollut koko Holboxista kuullutkaan – saati ajatellut matkustavani sinne. Ensimmäinen kosketukseni saareen tapahtui syksyllä 2014, kun aloin ihmetellä, miksi Twitterin mukaan niin monet suomalaiset yhtäkkiä kävivät tuollaisessa hassunnimisessä paikassa. Syy selvisi pian: Finnmatkat myi sinne pakettimatkoja! 🙂
Ja niinhän mekin sitten päädyimme Meksikoon ja Holboxille niillä samoilla lomalennoilla – omatoimisesti. Kahlattuamme läpi kuvaukset kaikista mahdollisista rantakohteista järkevällä etäisyydellä Cancunista Holbox kiinnosti eniten. Emme etsineet mitään menomestaa ostoskeskuksineen, vaan luontoa, lepoa ja rauhaa, joten saari tuntui olevan kuin meille tehty.
Oikaistaanpa aluksi pari juttua…
Holboxista kertovissa artikkeleissa mainitaan yleensä kaksi asiaa. 1. Se on aito, turmeltumaton paratiisi, ja 2) siellä ei ole lainkaan autoja.
Sanon tämän varovasti, sillä en halua pilata upean saaren matkailumarkkinointia. Isla Holbox ei ole aivan niin paikallinen, aito tai koskematon saari kuin huhutaan – kyllä se on täysverinen matkailusaari. Mitään neitseellistä ei sieltä enää löydä. Hotelleja on joka lähtöön ja useita rakenteilla, ja suurin osa palveluista on turisteille suunnattuja. Maaliskuun lopussa sesonki oli päättymässä ja tunnelma todella rauhallinen, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Katsellessamme tyhjiä ravintoloita ja aurinkotuoleja mietimme kuitenkin, ettei siellä aina taida olla aivan niin hiljaista. (No, ei Holboxista taatusti bilesaareksi ole – monen makuun se on kiihkeimmilläänkin varmasti ihan kuollut paikka. 😉 )
Niin kivalta kuin se kuulostaisi, Isla Holbox ei myöskään ole autoton saari. Saapuessamme satamasta matkatavaroinemme jouduimme ensimmäiseksi väistelemään työmaalle ajavia rekkoja. 2000 asukkaan saarella rakennetaan taloja ja kuljetetaan tavaraa siinä missä muuallakin – tosin pienessä mittakaavassa. Totta on se, ettei henkilöautoja juuri ole. Teitä on vain muutamia kilometrejä ja ne ovat hiekkaa, joten paikasta toiseen on paljon kätevämpi hurauttaa sähkökäyttöisellä golfautolla. Mutta nekin ajavat yllättävän lujaa!
Kun myytit on kumottu, haluan sanoa, että Holbox on kuitenkin valtavan ihana. Sieltä löytyy paljon sellaista yksinkertaista, lämmintä tunnelmaa, joka on suurista turistikeskuksista kauan sitten kadonnut. Eniten pidin värikkäistä puutaloista ja keskusaukion vieressä sijaitsevasta pienenpienestä hedelmä- ja vihannestorista, jossa saattoi istahtaa alas ja tilata meksikolaista pikaruokaa pikkurahalla. Pidin iloisista seinämaalauksista ja ystävällisistä ihmisistä. Koko rennosta ilmapiiristä, ja varsinkin siitä, ettei ollut pakko käyttää kenkiä.
Ranta – se oli hieno. Pohjaan oli muodostunut lainekuvioita, jotka tuntuivat mukavasti jalan alla. Hiekka oli uskomattoman sileää, aivan puuteria. Rantakasvillisuutta oli vesirajassa paikoitellen, eikä sitä luonnonsuojelullisista syistä poisteta. Uimme pääasiassa iltapäivän myöhäisinä tunteina tai alkuillasta, jolloin auringon porotus hieman hellitti ja lämpötila muuttui juuri sopivaksi. Vesi oli kuin linnunmaitoa – niin lämmintä, ettei lämpimämmästä väliä. Joka päivä seurasimme vedestä kohoavien paalujen päälle istahtavia pelikaaneja ja muita lintuja. Hyvän saaren ne olivat valinneet.
Ei Holboxista mitään turistirysää tule, sillä sen sijainti on melko syrjäinen – kaukana Maya-rivieran turistikeskuksista, jonne vilkkaammasta menosta pitävät mieluummin suuntaavat. Lisäksi saaren luonto on suojeltua, joten suuria hotelleja ei niin vain rakenneta. Jatkossa sinne luultavasti etsiytyy yhä enemmän täydellistä lepoa ja rauhaa hakevia matkailijoita – myös luksusbudjetilla. Toivottavasti yksinkertaisemmat hotellit ja majatalot pitävät pintansa, eivätkä hinnat ryöstäydy käsistä. Totuus on, että Holboxille kannattaa mennä nyt.
Toisaalta, niin ihana kuin Holbox onkin, vetoan sinuun Meksikon-matkaaja: ethän vain vietä koko lomaasi – esimerkiksi kahta viikkoa – pelkästään tällä pienellä saarella? Holbox ei edusta kovinkaan hyvin kulttuuriaarteita täynnä olevaa upeaa maata. Se on paratiisi omassa kuplassaan. Sinne on mukava mennä, mutta sen ei tulisi olla ainoa kosketus Meksikoon.
Me vietimme Holboxilla kuusi yötä, ja aktiivisen viikon jälkeen se tuntui sopivalta. Olen tavallisesti huono rentoutumaan matkoilla, sillä haluan jatkuvasti nähdä jotakin. Holbox pakotti minut pysähtymään, ja se oli ehdottomasti hyvä.
Parasta saaressa onkin se, ettei siellä ole oikeastaan mitään tekemistä. Poispääsykin on sen verran hankalaa, ettei helposti tule lähdettyä minnekään. Kun Holboxille päädyt, olet vapaaehtoisesti satimessa. Ehkä korkeintaan osallistut meriretkelle tai vuokraat golfauton, niinkuin me teimme. Se taisi muuten olla meidän upein päivämme, ja siitä lisää seuraavassa postauksessa!
