Helsinki–Ylläs autolla: parhaat taukopaikat!

Automatkalla Helsingistä Ylläkselle pysähdyimme monessa kivassa paikassa – mennen tullen, eri puolilla upeaa kotimaata. Poimi vinkit talteen!

Kesälomamatkamme oli tänä vuonna roadtrip Helsingistä Lappiin, jossa vaeltelimme Ylläs– ja Pallastunturin maisemissa. Koska meno- ja paluumatkoihin meni yhteensä neljä päivää (lyhyellä matematiikalla 2 päivää/suunta) olivat myös ne oleellinen osa lomakokemusta ja ansaitsevat maininnan.

Koko reissun aikana istuimme autossa lähes 2700 kilometriä. Tässä postauksessa listaan tärkeimmät stoppimme välillä Helsinki–Ylläs (ja toisinpäin). Suosittelen pysähdystä näissä, jos kaipaat automatkalla pikku breikkiä. Osassa voit pysähtyä pikaisesti vain vilkaisemassa, osassa viipyä vaikka aamuun saakka, niinkuin me teimme.

Menomatka: Helsinki–Ylläs

1. Korpilahti – Satamakapteeni

Muuramen ja Jämsän välissä (25 km ennen Jyväskylää) kannattaa koukata Ysitieltä parisataa metriä, niin pääsee kuvankauniiseen Korpilahden satamaan. Koko alue on erittäin hyvin hoidetun ja viihtyisän oloinen, eikä järvinäkymä juuri paremmaksi voi muuttua. Täydellinen aurinkoisen päivän pysähdyspaikka! Aivan paraatipaikalla voi myös syödä lounasta kahvila-ravintola Satamakapteenissa. Sen terassilla on tunnelma kuin Välimeren lomakohteessa. Meille osui niin upea keli, että olisi tehnyt mieli jäädä istumaan vaikka koko loppupäiväksi.

Rautalampi – Janoinen Karhu

Kovin pitkälle emme Korpilahdelta päässeet, kun oli pakko pysähtyä uudestaan Ysitien varrelle. Kuinka olisimme voineet ohittaa Janoisen Karhun? Tämä Jyväskylän ja Kuopion puolessavälissä sijaitseva taukopaikka tuntui tarjoavan ihan kaikkea: oli grilliä ja kahviota, lasten leikkipaikkaa, terassia, laituria, kala-allasta ja -savustamoa – ja jopa mökkejä vuokrattavana. Me viihdyimme pihalla pienessä huvimajassa, lapset kävivät rantalaiturilta vähän kahlaamassa. Täällä kannattaa pysähtyä varsinkin perheen kanssa reissatessa!

Kajaani – rantapuisto

Olemme ajaneet Kajaanin läpi useita kertoja, esim. matkoillamme Vuokattiin ja Kuusamoon, mutta kaupunki ei ole koskaan herättänyt sellaista kiinnostusta, että olisimme jääneet tarkemmin tutkimaan sitä. Mikä virhe, sillä aivan keskustassa sijaitseva rantapuisto voimalaitoksineen, linnanraunioineen ja tervakanavineen on todella hieno! Me kävimme katsomassa Ämmäkosken vuonna 1917 rakennettua voimalaa ja patoa lähempää – olipa joku unohtanut laiturille ongenkin, joka sai toimia kuvausrekvisiittana. Pysähdy ihmeessä täällä vaikka piknikillä, jos aikaa on.

Kajaani – Kartanohotelli Karolineburg

Lappiin on Helsingistä sen verran matkaa, että on mukava yöpyä välillä. Kajaani on tätä tarkoitusta varten melko ihanteellisella korkeudella  – ei turhan kaukana, muttei lähelläkään.

Yövymme aina mielellämme paikoissa, joissa on jotakin persoonallista: vaikkapa historian havinaa, omaperäistä tyyliä tai muuten vain luonnetta. Kartanohotelli Karolineburg näytti olevan kuin meille tehty. Innostuin paikasta sen verran, että päädyimme tekemään yhteistyötä: kannattaa tarkkailla Matkaston hotelliosiota, jonne on tulossa lisää juttua tästä paikasta. Suosittelen lämpimästi yöpymään Karolineburgin tunnelmallisissa puitteissa matkalla Lappiin – tai minne vain.

Rovaniemi – napapiiri ja Joulupukin postitoimisto

Yövyttyämme Kajaanissa matkamme jatkui kohti Yllästä ja kulki Rovaniemen kautta. Käyntimme 8 kilometriä Rovaniemen pohjoispuolella sijaitsevassa Joulupukin Pajakylässä (napapiirillä!) oli täysin suunnittelematon ja tapahtui hetken mielijohteesta, koska aikaa oli.

Napapiiri kulkee tietenkin Pohjois-Suomen halki katkeamattomana nauhana, mutta vain yhdessä kohtaa asiasta on nostettu niin mahdoton haloo, ettei sitä voi olla huomaamatta. Ensimmäinen ajatuksemme parkkipaikalla oli hämmennys: molemmissa suunnissa näkyi kaikenlaisia kauppoja. Ostoksille emme olleet tulleet, joten etsimme katseellamme muuta. Löysimmekin pian maahan merkityn napapiirin ja otimme siitä kuvia kuin mitkäkin turistit.

Sen jälkeen harhailimme sisään kahteen eri rakennukseen eri puolilla aluetta ja istuimme kahden eri joulupukin viereen juttelemaan. Toinen oli epäilemättä se virallinen Joulupukki, mutta meille ei ole jälkeenpäin selvinnyt, kuka se toinen oikein oli. Molemmissa paikoissa otettiin valokuvat, joten kävimme läpi kaksi kuvaussessiota parinkymmenen minuutin aikana. Pukkien kanssa oli rattoisaa jutella, mutta kuvat jäivät hintansa vuoksi ostamatta: jopa 40 € kuvapaketista, huh heijaa!

Kaiken kaupallisuuden keskellä Joulupukin pääpostikonttori oli ihan kiva vierailukohde. Mukavaa oli myös se, että alueelle sai pysähtyä katselemaan aivan ilmaiseksi. (Nyt kun tämän sanon, joku keksii tietysti veloittaa myös pysäköinnistä ja napapiirin kuvaamisesta…)

Paluumatka: Ylläs–Helsinki

Pello – Kauppakeskus Vihreä Pysäkki

Tornionjokilaakso on jumalaisen kaunis, kun sen halki ajaa aurinkoisena kesäpäivänä. Ensimmäinen kohta, jossa pääsimme sitä kunnolla katsomaan, oli Pellon lähellä sijaitseva Vihreä Pysäkki. Sieltä löytyi kauppoja ja palveluita joka lähtöön, mutta kaikkein hienointa oli katsella maisemia Kahvila-ravintola Grannin terassilta. Tässä kohtaa Tornionjoki virtasi lempeästi. Meille ensikertalaisille oli jännittävää ajatella, että joen vastapuolella näkyi Ruotsi! Paikalliset eivät luultavasti koe naapurimaan katselua aivan yhtä sykähdyttävänä, kun ovat siihen tottuneet…

Kukkola – Kukkolankoski

Aivan toisenlaisen Tornionjoen koimme Kukkolankoskella. Se joki oli villisti kuohuva, kesytön ja vähän pelottavakin. Kalastajat kahlasivat jokeen kyhättyjen lautarakennelmien päälle tottuneesti, mutta tavallisella matkailijalla ei ollut sinne asiaa varsinkaan lasten kanssa. Vastarannalla, siellä Ruotsin puolella, oli kivan näköinen lomakylä. Sinikeltainen ristilippu liehui komeasti salossa ja sai tuntemaan, että tässähän ollaan melkein ulkomailla. Alueella oli viehättäviä, punaiseksi maalattuja aittoja ja tunnelmallinen kahvila-ravintola Myllynpirtti. Kukkolankoski sijaitsee 15 kilometriä Torniosta pohjoiseen ja on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka!

Oulu – pieni sightseeing (Nallikari ja toripolliisi)

Aiemmilla Suomen-kierroksillamme meiltä on jäänyt Oulu kokonaan väliin, joten nyt oli korkea aika luoda siihen pikainen silmäys. Kurvasimme heti ensimmäiseksi Nallikarin uimarannalle ja yllätyimme positiivisesti: sehän oli hieno! Alpo, 7, viihtyi isossa kiipeilytelineessä, ja uimarannan takana oli myös leikkipuisto sekä laajoja viheralueita. Nautimme jo tavaramerkiksemme muodostuneet kuksakahvit termospullosta. Hämärän hiipiessä kävimme myös Oulun torilla tervehtimässä toripolliisia ja nauttimassa nuorekkaasta perjantai-illan ilmapiiristä. Auringonlaskukin oli kaunis. Ihmettelimme ainoastaan sitä, miksemme ole koskaan aiemmin käyneet oulussa!

Oulu – Lapland Hotel

Paluumatkalla Lapista jäimme Ouluun myös yöksi. Majapaikkanamme toimi Lapland Hotel Oulu, jossa koimme vähän elegantimpaa Lapin tunnelmaa. Vierailu toteutettiin yhteistyössä hotellin kanssa – kirjoitan siitä myöhemmin Matkastoon. Jo etukäteen voin sanoa, että kokemus oli koko perheen mielestä erittäin miellyttävä. Koska olimme juuri palaamassa Lapista upean lomaviikon jälkeen, lievitti Lapland Hotel Oulu tavallaan myös sitä Lappi-ikävää, joka oli alkannut jo kaihertaa. Suosittelemme!

Kalajoki – hiekkasärkät

Matkamme Oulusta Helsinkiin oli tyssätä jo melko alkumatkasta, kun mainitsin, että voisimme ehkä ihan pikaisesti käydä vilkaisemassa Kalajoen hiekkasärkkiä. Arvaahan sen, että jumituimme Kalajoelle paljon pidemmäksi aikaa kuin tarkoitus oli! Leukamme loksahtivat heti ranta-alueelle päästessä. Mitä silmämme näkivätkään! Riisuimme kengät, käärimme lahkeet ja valloitimme sen särkän, jolle helpoiten kastumatta pääsi. Näimme ihmisiä kävelemässä kauempana kuin vetten päällä. Aivan uskomaton paikka, ja vieläpä koti-Suomessa. Tämä oli ensimmäinen kertamme Kalajoen hiekkasärkillä, muttei taatusti viimeinen. Aloimme heti miettiä, milloin voisimme lähteä sinne uudelleen.

Ihastuimme niin paljon hiekkasärkkiin, että aika loppui paluumatkalla auttamatta kesken. Jouduimme paahtamaan lähes yhtä soittoa Pohjanmaan lakeuksien yli Tampereelle ja siitä Helsinkiin. Tajusimme, että Suomi on loppujen lopuksi harmittavan iso maa: pysähdyspaikkoja olisi ollut vielä vaikka kuinka. Aurinko paistoi ja taivaalla lipuivat maailman kauneimmat pilvet. Ensi kerralla sitten…

Seuraavassa postauksessa päästään Lappiin, varsinaiseen kohteeseemme Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Luvassa on niin paljon luontoa, että kaupunkilaista ihan hirvittää! Kuulemisiin. 🙂