Taksi alle ja menoksi! Ubudin lähellä on useita hienoja käyntikohteita. Nautimme unohtumattomista maisemista, mutta kakkakahville sanoimme ei.
Edellisessä jutussa kerroin Ubudin nähtävyyksistä, joihin voi helposti tutustua kävellen. Kun ne on nähty, kannattaa suunnata vähän pitemmälle.
Balilla taksin voi vuokrata koko päiväksi noin 500 000–600 000 rupialla (joulukuun 2017 kurssin mukaan 30–35 eurolla). Se tulee ehdottomasti edullisemmaksi kuin yksittäiset matkat nähtävyydeltä toiselle. Ehkä onnistut vähän tinkimäänkin?
Me teimme Ubudista pitkän kokopäiväretken ja kävimme katsomassa tässä jutussa esitellyt paikat. Yhteen jouduimme vahingossa ja viimeinen oli niin upea, että se vaatii oman tilansa – siitä siis lisää seuraavalla kerralla.
Goa Gajah – tunkkainen luola ja romahtaneen temppelin rauniot
Goa Gajah sijaitsee vain parin kilometrin päässä Ubudin keskustasta. Hyvällä onnella paikalla ei ole bussilasteittain ihmisiä ja pääset nauttimaan luonnon rauhasta. Meillä kävi hyvä onni!
Goa Gajah tarkoittaa elefanttiluolaa. Temppelialue tunnetaankin lähinnä luolastaan, johon mennään sisään paholaisen suuta kuvaavasta oviaukosta. T-kirjaimen muotoinen luola on peräisin 1000-luvulta. Sisällä on hämärää, tunkkaista ja melko ahdasta, ja jo muutaman minuutin kuluttua on mukava tulla takaisin raikkaaseen ilmaan.
Temppelialueen muiden osien tutkimiseen kannattaa käyttää huomattavasti enemmän aikaa. Kiviportaat vievät alas salaperäiseen maailmaan, jossa on sademetsäluontoa, upeita puiden juurakoita ja maanjäristyksessä romahtaneen buddhalaistemppelin rauniot. Viidakon keskellä temppelissä suitsuketikut lähettävät kiehkuroitaan ilmaan. Kun pysähdyt ja kuuntelet, pienen vesiputouksen kuohunta kuulostaa kosteassa, hautovassa ilmassa virkistävältä.
Tegallalang – se pakollinen turistirysä
Riisipeltoja – niitähän Balille tullaan katsomaan. Ja vaikka peltoja näkee muutenkin lähes kaikkialla, on niitä lisäksi pakko hankkiutua ihmettelemään jonossa muiden turistien kanssa. Tegallalangissa noin 10 kilometriä Ubudista pohjoiseen on tavallista komeampi riisiterassien keskittymä, josta on kehittynyt turistinähtävyys kaikkine lieveilmiöineen. Mikään koskematon paratiisi ei siis todellakaan ole kyseessä, mutta kyllä Tegallalangissa silti kannattaa pysähtyä muutama valokuva nappaamassa.
Valitettavasti Tegallalangista, niin kaunis kuin se onkin, jää rahastuksen maku. Ei siinä mitään, että riisipelloille myydään pääsylippuja – nähtävyyshän ne ovat. Se ei kuitenkaan riitä. Kävellessäsi pelloilla maksetut pääsyliput kädessäsi kohtaat vähän väliä epävirallisia rahastuspisteitä, joissa pyydetään pientä summaa esimerkiksi sillan käyttämisestä. Osa turisteista näytti kaivavan kukkaroaan, osa käveli hämmentyneenä ohi ja sai peräänsä huutelua. Vaikka paikka on hyvin kaunis, on lähteminen sieltä tavallaan helpottavaa. Kerta Tegallalangissa riittää hyvin.
Kahviplantaasi Satria Agrowisata – yllätysvierailu
Meille kävi taksimatkalla niin, että kuljettaja ehdotti pysähtymistä erään Tampaksiringissa sijaitsevan kahviplantaasin kohdalla. Veikkaisin, että moni muukin turisti on tuotu Satria Agrowisataan samalla tyylillä. Vastassa oli ystävällinen opas, joka vei meidät pienelle kierrokselle viljelmille ja esitteli kahvin valmistusta. Kierros oli mielenkiintoinen ja paikkakin kaunis, joten jos sinne päädyt, ei kannata kääntyä pois.
Paras osa kierrosta oli se, kun meille tarjottiin maistiaisia. Kauniilla puutarjottimella oli kuppi poikineen – sekä kahvia, kaakaota että monenlaisia uutettuja teejuomia. Juomat maistuivat todella hyviltä ja niitä sai nauttia kaunista sademetsämaisemaa ihaillen. Miten mukava hetki.
Ainoa juoma, joka ei kuulunut ilmaisiin maistiaisiin, oli kopi luwak eli kakkakahvi.
Kopi Luwakia saadaan, kun sivettikissat syövät kahvipapuja, jotka tulevat kokonaisina läpi niiden ruuansulatuksesta. Pavut jauhetaan sen jälkeen kahviksi tavalliseen tapaan, mutta niissä sanotaan olevan aivan erityinen maku. Epäilemättä, mutta me emme tätä erikoiskahvia kuitenkaan kokeilleet. Hinta (50 000 rupiaa eli reilut 3 €/kuppi) ei ollut suurin syy.
Kopi luwakin tuotanto on eettistä vain, jos siihen käytetään vapaina elävien sivettikissojen ulostetta. Näin on harvoin asia. Emme halunneet tukea toimintaa, jossa pidetään eläimiä häkeissä kakkaamassa, jotta turistit saisivat kehua maistaneensa eksoottista kahvia. Tuskin se olisi niin kummoista ollut muutenkaan – normaali bali kopi eli balilainen kahvi on sen verran hyvää, että se riitti meille mainiosti.
Kuten arvata saattaa, kierros päättyi plantaasin myymälään. Elegantin näköiset pakkaukset olivat sellaisissa hinnoissa, että ne jäivät hyllyyn. Kokemuksena paikka oli kuitenkin kiinnostava (vaikka emme kopi luwakia suosittelekaan).
Tirta Empul – turistien kylpyhetki
Tampaksiringissa noin 15 kilometriä Ubudista pohjoiseen on myös pari temppeliä, joissa kannattaa ehdottomasti käydä. Pura Tirta Empul on rakennettu pyhän lähteen ympärille ja se on kuuluisa kylpyaltaistaan, joissa pyhiinvaeltajat voivat käydä kastautumassa.
Tirta Empulissa, kuten monissa muissakin Balin temppeleissä, on saronkipakko. Sarongin eli lannevaatteen voi lainata temppelistä. Ne ovat usein villisti kuvioituja ja sähäkän värisiä. Tirta Empulissa oli toinenkin vaihtoehto: pyhässä vedessä kastautumiseen yksivärinen, vihreä saronki. Se olisi ollut tyylikkäämpi, mutta koska meillä ei ollut aikeita mennä veteen, saimme kietoutua värikkäämpiin kankaisiin.
Suurin osa Tirta Empulin kylpijöistä näytti olevan länsimaisia turisteja. Katselimme hetken, kuinka he kiersivät hanalta toiselle kastautumassa vihreissä sarongeissaan. Allas oli tupaten täynnä porukkaa. Mitään kovin yksityistä ja valaisevaa kokemusta sieltä ei siis kannata lähteä hakemaan. Tirta Empul on ennemminkin värikäs ja eläväinen temppelikokemus – ja sellaisena kyllä suositeltava.
Gunung Kawi – täällä rakastuin Baliin!
Päivän viimeinen käyntikohteemme oli todellinen täysosuma. Jos saisin valita Balilta yhden nähtävyyden, jossa kävisin uudelleen, olisi se ehdottomasti Gunung Kawi. Koko paikka oli niin upea, että tämä tarina on pakko katkaista tähän. Käydään siellä siis seuraavalla kerralla.
Jatkuu ensi numerossa…
