Sano Salla, kun haluat kauas kaikesta

Salla on kesällä ihanan rauhallinen lomakohde, jossa ohjelmaksi riittävät luontoretket ja pyörähdys kylällä.

Oli koronakevät ja sen jälkeinen kesä. Ei tullut ulkomaanreissuja vaan kotimaanmatkailua. Lähdimme kiertelemään Suomea positiivisella asenteella ja näimmekin kesän aikana paljon meille aivan uusia, hienoja paikkoja. Kun heinäkuun lopussa teimme jo perinteeksi muodostuneen automatkan Lappiin, valikoitui kohteeksemme itärajan tuntumassa sijaitseva Salla.

Sallaa markkinoidaan tunnuslauseella ”In the middle of nowhere” – suomeksi siis kaukana kaikesta tai keskellä ei-mitään. Helsinkiläiselle tuollainen ajatus on muutenkin välillä houkutteleva, ja koronapandemian aikana se kuulosti suorastaan loistavalta. Tuntui, että Salla oli tehty tätä varten. Siellä ei tarvitsisi viikkoon ajatella koko koronaa!

Matkan varrella huomasimme, että Kuusamo oli aivan tupaten täynnä väkeä. Olimme vähän miettineet lähtevämme pitkästä aikaa Pienelle Karhunkierrokselle, mutta nähtyämme ne ihmismassat ruokamarketissa olimme tyytyväisiä päästessämme jatkamaan matkaamme syrjemmäs. Vilkkaimmat luontokohteet saavat meidän puolestamme odottaa sopivampaa ajankohtaa.

Salla ei todellakaan pettänyt rauhan etsijöitä: siellä oli ihanan hiljaista. Vietimme aikaa omalla porukalla, välillä luonnossa kulkien, välillä loma-asunnolla rentoutuen. Kiipesimme tuntureille, tutustuimme poroihin (siitähän kerroin jo edellisessä postauksessa) ja löysimme muutaman uimapaikankin.

Tässä siis vinkkimme muille kesäaikaan Sallaan menijöille!

Sallan kirkonkylä – kulttuurimatkailua itäisessä Lapissa

Alle 2000 asukkaan Sallan kirkonkylä sijaitsee noin 10 kilometriä Sallatunturin alueelta pohjoiseen. Kylältä löytyvät kaikki peruspalvelut kuten huoltoasemat ja ruokamarketit, joten jokainen Sallan alueella lomaileva tulee varmasti käyneeksi siellä ainakin kerran. Samalla kannattaa pistäytyä katsomassa muutamaa paikkaa.

Turisteille kirkonkylän tärkein käyntikohde on Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo. Tämä junaradan varrella vanhassa VR:n asuinrakennuksessa sijaitseva nähtävyys antaa kävijälle ajattelemisen aihetta, sillä Sallan seutu koki Talvisodassa kovia ja noin puolet siitä menetettiin Neuvostoliitolle.

Museossa selviää myös, että Sallan nimistöllä on melko mutkikas historia. Vuoteen 1936 asti Salla tunnettiin nimellä Kuolajärvi. Sen silloinen keskus (Kuolajärven kirkonkylä, jota myöhemmin myös Sallan kirkonkyläksi kutsuttiin) jäi sodan jälkeen rajan taakse. Suomen puolelle jääneestä Märkäjärven kylästä tehtiin uusi kirkonkylä, joka nykyään tunnetaan Sallan kirkonkylänä.

Museon vieressä on Rajakievari, joka on rakennettu vuonna 1922 ja siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 2011. Sen takana aukeaa ulkonäyttelyalue Moivainsokka, jossa voi tutustua mm. maatalouden ja poronhoidon historiaan. Pihapiirissä on varsinkin kauniina kesäpäivänä mukava kävellä.

Myös museon takana avautuva radanvarsi on omalla tavallaan inspiroiva. Ruohottuneet raiteet luovat mielikuvaa omassa rauhassaan piileskelevästä paikasta, joka sijaitsee irrallaan koko muusta maailmasta.

Kulttuurikierroksella kannattaa pistäytyä katsomassa myös Sallan kirkkoa, joka on rakennettu vuosina 1948–1950. Sen valkoisena hohtavaa kolmion muotoista julkisivua ei voi olla huomaamatta.

Yllättävä nähtävyys Sallan keskustassa on Salpalinja. Siihen olemme törmänneet tänä vuonna myös aivan toisella puolella Suomea, Virolahdella, kun olimme tutustumassa Kotka-Haminan seutuun. Sallan kirkonkylällä Salpalinja kulkee lähes talojen pihapiirissä, marjapensaiden vieressä, ja on muodostunut osaksi kylän maisemaa.

Lapista löytyy yllättävän hienoja hiekkarantoja. Noin 2,3 kilometriä Sallan kirkonkylän keskustasta, Ruuhijärven rannalla on ”Kirkonkylän uimaranta” pukukoppeineen, grillikatoksineen ja pitkine laitureineen. Vesipedot suosittelevat tätä rantaa, vaikka uintiolosuhteet olivatkin vähän viileät!

Sallatunturin alue: muutakin kuin hiihtoa

Salla on tunnetumpi talvi- kuin kesäkohteena, joten moni yhdistää sen nimen ennen kaikkea Sallatunturin hiihtokeskukseen (Salla Ski Resort). Hiihtokeskus on kesällä tietysti hyvin rauhallinen ja hiljainen, ja sen ympäristössä saa kulkea melko lailla omassa rauhassa. Monelle se on varmasti ehdoton plussa.

Tällä reissulla opimme tärkeän asian: Sallatuntureita on kaksi, joten niistä tulisi puhua monikossa! Alkuperäiseltä nimeltään ne ovat Pieni Pyhätunturi ja Iso Pyhätunturi, mutta koska Pyhätunturi löytyy myös Pelkosenniemeltä noin kahden tunnin ajomatkan päästä, on Sallan alueen tunturit nimetty uudelleen Sallatuntureiksi.

(Pelkosenniemellä sijaitsevasta Pyhätunturin alueesta olen muuten kirjoittanut aiemmin täällä, täällä ja täällä.)

Molemmille Sallatuntureille voi melko helposti kiivetä. Pieni Pyhätunturi (eli se laskettelutunturi) ei ole mikään varsinainen luontokohde, mutta kannattaa sinne kuitenkin nousta maisemia ihailemaan. Huipulla on monissa Instagram-kuvissakin esiintyvä suosittu kyltti, jossa lukee SALLA IN THE MIDDLE OF NOWHERE. Olin olettanut sen sijaitsevan luonnonmaisemassa, mutta todellisuudessa se töksöttää aivan laskettelurinteen rakennelmien kyljessä. Joka tapauksessa, kun ottaa kuvan ihan läheltä kylttiä ja rajaa kaiken turhan pois, on näkymä Isolle Pyhätunturille vaikuttava.

Iso Pyhätunturi on tuntureista korkeampi (477 m) ja maisemiltaan paljon sykähdyttävämpi. Sinne pääsee helpohkoa vaellusreittiä pitkin. Matkaa kertyy lähimmältä parkkipaikalta pari kilometriä yhteen suuntaan – ja saman verran tietysti takaisin.

Ison Pyhätunturin huipulla on näkötorni, josta aukeaa komea maisema kaikkiin ilmansuuntiin – myös Venäjän puolelle, jossa Sallan/Kuolajärven sodan aikana vallatut alueet sijaitsevat.

Sallatunturin alueen muut retkeilymaastot

Jo mainittu Sallan Poropuisto (Salla Reindeer Park) on hieno käyntikohde parin kilometrin päässä Sallatuntureilta. Siellä on mahdollisuus liikkua luontopoluilla myös itsekseen päivälipulla.

Iltalenkkinä kannattaa kävellä Keselmäjärven ympäri: sen yli aukeaa hieno näkymä auringonlaskun värjäämään tunturiin. Järven rannalta löytyy myös uimapaikka ja sen läheltä pienestä saaresta kodikas Keselmäjärven kota.

Myös päätien toisella puolella kulkee paljon merkittyjä retkeilyreittejä. Yritimme seurailla yhtä, mutta onnistuimme eksymään ja päädyimme kulkemaan pätkän useampaa eri reittiä – muutamaa jopa kahteen kertaan. En siis uskalla neuvoa ketään näissä asioissa, mutta menkää ja kokeilkaa! Meitä vastaan tuli mm. tällaisia näkymiä.

Tuli todistettua, ettei Salla ole pelkästään talvikohde. Olemmekin aina olleet sitä mieltä, että Lappiin kannattaa mennä juuri kesällä!